tiistai 30. kesäkuuta 2009
Kesäloma
Olen kesälomilla. Kesälomilla tarkoitan, että opiskelen koko kesän, mutta olen käymässä kotiseuduilla pohjoisessa, jossa ei ole vielä keksitty sähköä tai Internetiä.
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Puheenvuoro Turun sää(s)tötoimenpiteistä
Turun kaupunginvaltuustossa päätettiin eilen muun muassa sairaanhoitajien lomauttamisista osana kaupungin säästötoimia. Pidin valtuustossa ryhmäpuheenvuoron, jonka rungon oli valmistellut Maria Lohela, ja jota sitten täydensin omilla kommenteillani.
"Arvoisa puheenjohtaja
En yhtään epäile, etteikö säästöjen löytäminen ja kohdentaminen olisi ollut hankalaa ja aikaa vievää. Moni luottamustoimea tai virkaansa hoitava henkilö on varmasti tuntenut pettymystä vallitsevasta tilanteesta, ja siitä, millaista harmia ja mielipahaa säästötoimenpiteet aiheuttavat sekä kaupunkilaisille että kaupungin työntekijöille. Ne henkilöt, jotka ovat tehneet työtä saadakseen aikaan lisätalousarvion säästötavoitteet eivät ole olleet helpon asian edessä. Henkilöt, jotka lauta- ja johtokunnissa ovat olleet päättämässä mistä vähennetään, ja miten, ovat epäilemättä joutuneet tekemään raskaita päätöksiä ja kyseenalaistamaan omia arvojaan. Kaikki kunnia heille tekemästään hommasta.
Tästä aiheesta on hyvin vaikea sanoa mitään sellaista, jota ei ole jo aiemmin sanottu.
On hupsua, että säästöjä tahkotaan monesti ennemmin oikeasti tuottavasta henkilöstöstä kuin esimerkiksi kuntabyrokratiasta ja hallinnosta, vaikka oikeasti tuottavasta työstä on hyötyä ihmisille ja kuntabyrokratiasta ja hallinnosta ei ole. Täällä on puhuttu paljon menoista ja tuloista. Menoilla ja tuloilla ei kuitenkaan ole väliä, vaan sillä, mitä nämä menot ja tulot oikeasti ovat. Rahakysymyksiä mietittäessä on tärkeää muistaa, että rahalla itsellään ei ole minkäänlaista todellista arvoa, vaan se on ainoastaan symboli, joka kuvaa teoreettista arvoa. Kaikki aito hyvinvointi ja varallisuus voidaan saavuttaa ainoastaan tuottavalla työllä, minkä vuoksi leikkauksia olisi hyvä painottaa vielä enemmän hallintobyrokratiaan. Esimerkiksi kunnanvaltuuston kokouspalkkioita voisi tiputtaa, sillä vaikka kokouspalkkioiden tiputtaminen ei aiheuttaisikaan suurta säästöä, olisi sillä suuri symbolinen merkitys turkulaisille.
Positiivista on, että kulttuuripääkaupunkihankkeeseen liittyviä menoja on saksittu, vaikka voisin näin takapuolituntumalta heittää, että sieltä suunnasta löytyisi paljon lisää leikattavaa. Loppujen lopuksi koko kulttuuripääkaupunkihankkeessa on kyse lähinnä näennäisestä piristeestä ja teennäisestä tavasta kohottaa turkulaista itsetuntoa. Kulttuuripääkaupungin hyvät puolet, kuten Turun tunnettavuuden ja houkuttelevuuden lisääminen, eivät oikeasti tapahdu missään muualla kuin muutaman turkulaisen omassa päässä ja mielikuvituksessa. Jos ranskalainen turisti X saa valita, lähteekö hän ennemmin Helsinkiin, jossa on Lintsi ja Korkeasaari, vaiko Turkuun, joka on EU:n kulttuuripääkaupunki, ei kulttuuripääkaupunki paljoa paina. Kulttuuripääkaupunkihässäkkä on höpsö ja koko hankkeen järkiperäisyyttä pitäisi miettiä kahdesta kolmeen kertaan uudestaan.
Joskus on tehty päätöksiä, joiden takia on päädytty tähän tilanteeseen. On tehty ratkaisuja ja valintoja, jotka ovat edesauttaneet tilanteen kehittymistä. Asia ei varmasti ole yksinkertainen, eikä siihen ole yhtä ainoaa syytä. Osallisia on varmasti useita. Syillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä nykyhetkessä, vaan nyt on aika miettiä, mikä oikeasti kuuluu kaupungin tehtäviin ja mikä ei. Taloustilanteesta riippumatta turvallisemman ja alueellisesti tasapainoisemman kaupungin saavuttaminen on pohjimmiltaan pelkästään valintakysymys.
Yleisesti ottaen perussuomalaiset toivovat, että kaupungin talousohjelma sekä tulevat strategiat ja muut saavat aikaiseksi sen, että hätäjarrutuksista ja veronkorotuspuheista päästään tulokselliseen elinkeinoelämän kehittämiseen ja kaupungin toimintojen järkeistämiseen. Turussa on merkittävä määrä rikkautta ja voimavaraa patoutuneena muutamiin lähiöihin, joten eikö jo tässä taloustilanteessa olisi aika ottaa nämä resurssit käyttöön?"
"Arvoisa puheenjohtaja
En yhtään epäile, etteikö säästöjen löytäminen ja kohdentaminen olisi ollut hankalaa ja aikaa vievää. Moni luottamustoimea tai virkaansa hoitava henkilö on varmasti tuntenut pettymystä vallitsevasta tilanteesta, ja siitä, millaista harmia ja mielipahaa säästötoimenpiteet aiheuttavat sekä kaupunkilaisille että kaupungin työntekijöille. Ne henkilöt, jotka ovat tehneet työtä saadakseen aikaan lisätalousarvion säästötavoitteet eivät ole olleet helpon asian edessä. Henkilöt, jotka lauta- ja johtokunnissa ovat olleet päättämässä mistä vähennetään, ja miten, ovat epäilemättä joutuneet tekemään raskaita päätöksiä ja kyseenalaistamaan omia arvojaan. Kaikki kunnia heille tekemästään hommasta.
Tästä aiheesta on hyvin vaikea sanoa mitään sellaista, jota ei ole jo aiemmin sanottu.
On hupsua, että säästöjä tahkotaan monesti ennemmin oikeasti tuottavasta henkilöstöstä kuin esimerkiksi kuntabyrokratiasta ja hallinnosta, vaikka oikeasti tuottavasta työstä on hyötyä ihmisille ja kuntabyrokratiasta ja hallinnosta ei ole. Täällä on puhuttu paljon menoista ja tuloista. Menoilla ja tuloilla ei kuitenkaan ole väliä, vaan sillä, mitä nämä menot ja tulot oikeasti ovat. Rahakysymyksiä mietittäessä on tärkeää muistaa, että rahalla itsellään ei ole minkäänlaista todellista arvoa, vaan se on ainoastaan symboli, joka kuvaa teoreettista arvoa. Kaikki aito hyvinvointi ja varallisuus voidaan saavuttaa ainoastaan tuottavalla työllä, minkä vuoksi leikkauksia olisi hyvä painottaa vielä enemmän hallintobyrokratiaan. Esimerkiksi kunnanvaltuuston kokouspalkkioita voisi tiputtaa, sillä vaikka kokouspalkkioiden tiputtaminen ei aiheuttaisikaan suurta säästöä, olisi sillä suuri symbolinen merkitys turkulaisille.
Positiivista on, että kulttuuripääkaupunkihankkeeseen liittyviä menoja on saksittu, vaikka voisin näin takapuolituntumalta heittää, että sieltä suunnasta löytyisi paljon lisää leikattavaa. Loppujen lopuksi koko kulttuuripääkaupunkihankkeessa on kyse lähinnä näennäisestä piristeestä ja teennäisestä tavasta kohottaa turkulaista itsetuntoa. Kulttuuripääkaupungin hyvät puolet, kuten Turun tunnettavuuden ja houkuttelevuuden lisääminen, eivät oikeasti tapahdu missään muualla kuin muutaman turkulaisen omassa päässä ja mielikuvituksessa. Jos ranskalainen turisti X saa valita, lähteekö hän ennemmin Helsinkiin, jossa on Lintsi ja Korkeasaari, vaiko Turkuun, joka on EU:n kulttuuripääkaupunki, ei kulttuuripääkaupunki paljoa paina. Kulttuuripääkaupunkihässäkkä on höpsö ja koko hankkeen järkiperäisyyttä pitäisi miettiä kahdesta kolmeen kertaan uudestaan.
Joskus on tehty päätöksiä, joiden takia on päädytty tähän tilanteeseen. On tehty ratkaisuja ja valintoja, jotka ovat edesauttaneet tilanteen kehittymistä. Asia ei varmasti ole yksinkertainen, eikä siihen ole yhtä ainoaa syytä. Osallisia on varmasti useita. Syillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä nykyhetkessä, vaan nyt on aika miettiä, mikä oikeasti kuuluu kaupungin tehtäviin ja mikä ei. Taloustilanteesta riippumatta turvallisemman ja alueellisesti tasapainoisemman kaupungin saavuttaminen on pohjimmiltaan pelkästään valintakysymys.
Yleisesti ottaen perussuomalaiset toivovat, että kaupungin talousohjelma sekä tulevat strategiat ja muut saavat aikaiseksi sen, että hätäjarrutuksista ja veronkorotuspuheista päästään tulokselliseen elinkeinoelämän kehittämiseen ja kaupungin toimintojen järkeistämiseen. Turussa on merkittävä määrä rikkautta ja voimavaraa patoutuneena muutamiin lähiöihin, joten eikö jo tässä taloustilanteessa olisi aika ottaa nämä resurssit käyttöön?"
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Yliopistolaki; Äänestyksestä poissa olleet
Tiedättekö, mikä on Suomen harvoja työpaikkoja, joissa ei tarvitse tehdä töitä, mutta joista saa nostettua pyöreät 6000 euroa per kuukausi?
Eduskunta.
Äänestykset uudesta yliopistolaista saatiin päätökseen. Tämän yhden lakiehdotuksen tiimoilta käytiin yli kymmenen äänestystä ja aikaa koko hommaan meni yli viisi tuntia. Äänestyksistä oli poissa 70 kansanedustajaa, mikä olisi poikkeuksellisen paljon jopa äänestyksissä, joissa eduskunta toimisi lähinnä kumileimasimena jollekin pienelle ja vittumaisuudestaan huolimatta pääasiassa merkityksettömälle EU:n mansikkadirektiiville, joka määrää marjamehujen oikeaoppisista punasävyistä.
Yliopistolaki luonnollisestikin on tärkeämpi asia kuin EU:n läpällä asettamat direktiivit, jotka määrittelevät jotain pellen nokan maksimikokoa, särökitaran maksimivolyymiä tai muuta yhtä fiksua ja olennaista maksimia. Ensinnäkin yliopistolaki järjestelee Suomen korkeakoulujärjestelmää monelta osin radikaalisti uusiksi, ja toiseksi koko lakiehdotus on erittäin kiistelty. Suomen etevimmät oikeusoppineet ovat tuominneet yliopistolain perustuslain vastaisena, joten kyse ei ole mistään yksinkertaisesta rutiiniäänestyksestä, vaan asiasta, joka ulottuu koko Suomen oikeusjärjestyksen ytimeen. Yliopistolaki ei siis vaikuta pelkästään yliopistoihin, vaan myös koko hallintakoneiston suhtautumiseen Suomen perustuslakiin. Perustuslakia puolestaan on sitä helpompi rikkoa, mitä useammin sitä rikotaan. Jos perustuslain yli voidaan kävellä yhdessä asiassa, mikään ei sano, että niin ei voitaisi tehdä toisessakin asiassa.
Viimeksi vastaavanlainen tilanne oli eduskunnan äänestäessä yleisestä urkintalaista, eli Lex Nokiasta. Oikeusoppineet sanoivat myös Lex Nokiasta, että se on vastoin Suomen perustuslakia. Tästä huolimatta eduskunta veti lain läpi ilman suurempia ongelmia, ja juuri kuten nyt yliopistolain kanssa, myös Lex Nokiasta äänestäessä harva kansanedustaja oli jaksanut vaivautua paikalle määräämään hallintoalamaisten kohtalosta. Lex Nokiasta äänestäessä poissa oli 47 kansanedustajaa, eli noin joka neljäs.
Kansanedustajan pohjapalkka on 5860 euroa kuussa, plus erilaiset lisät, joita maksetaan esimerkiksi valiokuntien puheenjohtajille. 12 vuotta kansanedustajana toimineen pohjapalkka on 6300 euroa kuukaudessa. Koska pyöreät 6000 euroa on aivan vitusti rahaa, on tärkeää, että se raha myös ansaitaan. Kansanedustajalla ansaitseminen tapahtuu tekemällä töitä, ja merkittävin kaikista kansanedustajan tehtävistä on päättää erilaisista laeista istumalla eduskunnassa ja painamalla nappia. Ne kansanedustajat, jotka eivät tätä tee, jättävät työnsä kannalta olennaisimman tehtävän hoitamatta.
Seuraavassa on lista kaikista niistä kansanedustajista, jotka olivat poissa yliopistolaista päätettäessä. Lista perustuu viimeiseen yliopistolakia koskeneeseen äänestykseen, jolloin 70 kansanedustajaa, eli 35%, oli katsonut parhaaksi olla aivan muualla kuin tekemässä töitä. Aikaisemmissa äänestysvaiheissa poissaolleiden lukumäärä vaihteli hiukan tuosta 70, mikä johtuu oletettavasti siitä, että osa päättäjistä jaksoi olla mukana aluksi, mutta kesken istunnon heillä loppui keskittyminen ja he menivät työhuoneisiinsa pelaamaan Nintendo Wiillä Castlevaniaa.
Keskusta:
Ahonen Esko
Alatalo Mikko
Anttila Sirkka-Liisa
Autio Risto
Hautala Lasse
Hyssälä Liisa
Kaikkonen Antti
Karjula Kyösti
Kiviniemi Mari
Korkeaoja Juha
Lehtomäki Paula
Mieto Juha
Reijonen Eero
Salovaara Pertti
Uusipaavalniemi Markku
Vanhanen Matti
Vehkaperä Mirja
Vehviläinen Anu
Väyrynen Paavo
Kokoomus:
Akaan-Penttilä Eero
Asko-Seljavaara Sirpa
Nepponen Olli
Hakola Juha
Holmlund Anne
Häkämies Jyri
Katainen Jyrki
Laxell Jouko
Lehti Eero
Lindén Suvi
Perkiö Sanna
Pihlajaniemi Petri
Rajala Lyly
Risikko Paula
Sarkomaa Sari
Sasi Kimmo
Tiura Marja
Toivakka Lenita
Ukkola Tuulikki
Vapaavuori Jan
SDP:
Gustafsson Jukka
Guzenina-Richardson Maria
Heinäluoma Eero
Huovinen Susanna
Hurskainen Sinikka
Kalliomäki Antti
Kantola Ilkka
Kiljunen Kimmo
Koskinen Marjaana
Kuusisto Merja
Lipponen Päivi
Paatero Sirpa
Söderman Jacob
Tabermann Tommy
Taimela Katja
Urpilainen Jutta
Viitanen Pia
Vuolanne Antti
Kristillisdemokraatit:
Tallqvist Tarja
Vihreät:
Brax Tuija
Ojansuu Kirsi
Sinnemäki Anni
Sumuvuori Johanna
Vasemmistoliitto:
Kauppila Matti
Korhonen Martti
Tennilä Esko-Juhani
RKP:
Wideroos Ulla-Maj
Perussuomalaiset:
Soini Timo
Virtanen Pertti
Vistbacka Raimo
Internet on siisti, koska Internet ei unohda.
Eduskunta.
Äänestykset uudesta yliopistolaista saatiin päätökseen. Tämän yhden lakiehdotuksen tiimoilta käytiin yli kymmenen äänestystä ja aikaa koko hommaan meni yli viisi tuntia. Äänestyksistä oli poissa 70 kansanedustajaa, mikä olisi poikkeuksellisen paljon jopa äänestyksissä, joissa eduskunta toimisi lähinnä kumileimasimena jollekin pienelle ja vittumaisuudestaan huolimatta pääasiassa merkityksettömälle EU:n mansikkadirektiiville, joka määrää marjamehujen oikeaoppisista punasävyistä.
Yliopistolaki luonnollisestikin on tärkeämpi asia kuin EU:n läpällä asettamat direktiivit, jotka määrittelevät jotain pellen nokan maksimikokoa, särökitaran maksimivolyymiä tai muuta yhtä fiksua ja olennaista maksimia. Ensinnäkin yliopistolaki järjestelee Suomen korkeakoulujärjestelmää monelta osin radikaalisti uusiksi, ja toiseksi koko lakiehdotus on erittäin kiistelty. Suomen etevimmät oikeusoppineet ovat tuominneet yliopistolain perustuslain vastaisena, joten kyse ei ole mistään yksinkertaisesta rutiiniäänestyksestä, vaan asiasta, joka ulottuu koko Suomen oikeusjärjestyksen ytimeen. Yliopistolaki ei siis vaikuta pelkästään yliopistoihin, vaan myös koko hallintakoneiston suhtautumiseen Suomen perustuslakiin. Perustuslakia puolestaan on sitä helpompi rikkoa, mitä useammin sitä rikotaan. Jos perustuslain yli voidaan kävellä yhdessä asiassa, mikään ei sano, että niin ei voitaisi tehdä toisessakin asiassa.
Viimeksi vastaavanlainen tilanne oli eduskunnan äänestäessä yleisestä urkintalaista, eli Lex Nokiasta. Oikeusoppineet sanoivat myös Lex Nokiasta, että se on vastoin Suomen perustuslakia. Tästä huolimatta eduskunta veti lain läpi ilman suurempia ongelmia, ja juuri kuten nyt yliopistolain kanssa, myös Lex Nokiasta äänestäessä harva kansanedustaja oli jaksanut vaivautua paikalle määräämään hallintoalamaisten kohtalosta. Lex Nokiasta äänestäessä poissa oli 47 kansanedustajaa, eli noin joka neljäs.
Kansanedustajan pohjapalkka on 5860 euroa kuussa, plus erilaiset lisät, joita maksetaan esimerkiksi valiokuntien puheenjohtajille. 12 vuotta kansanedustajana toimineen pohjapalkka on 6300 euroa kuukaudessa. Koska pyöreät 6000 euroa on aivan vitusti rahaa, on tärkeää, että se raha myös ansaitaan. Kansanedustajalla ansaitseminen tapahtuu tekemällä töitä, ja merkittävin kaikista kansanedustajan tehtävistä on päättää erilaisista laeista istumalla eduskunnassa ja painamalla nappia. Ne kansanedustajat, jotka eivät tätä tee, jättävät työnsä kannalta olennaisimman tehtävän hoitamatta.
Seuraavassa on lista kaikista niistä kansanedustajista, jotka olivat poissa yliopistolaista päätettäessä. Lista perustuu viimeiseen yliopistolakia koskeneeseen äänestykseen, jolloin 70 kansanedustajaa, eli 35%, oli katsonut parhaaksi olla aivan muualla kuin tekemässä töitä. Aikaisemmissa äänestysvaiheissa poissaolleiden lukumäärä vaihteli hiukan tuosta 70, mikä johtuu oletettavasti siitä, että osa päättäjistä jaksoi olla mukana aluksi, mutta kesken istunnon heillä loppui keskittyminen ja he menivät työhuoneisiinsa pelaamaan Nintendo Wiillä Castlevaniaa.
Keskusta:
Ahonen Esko
Alatalo Mikko
Anttila Sirkka-Liisa
Autio Risto
Hautala Lasse
Hyssälä Liisa
Kaikkonen Antti
Karjula Kyösti
Kiviniemi Mari
Korkeaoja Juha
Lehtomäki Paula
Mieto Juha
Reijonen Eero
Salovaara Pertti
Uusipaavalniemi Markku
Vanhanen Matti
Vehkaperä Mirja
Vehviläinen Anu
Väyrynen Paavo
Kokoomus:
Akaan-Penttilä Eero
Asko-Seljavaara Sirpa
Nepponen Olli
Hakola Juha
Holmlund Anne
Häkämies Jyri
Katainen Jyrki
Laxell Jouko
Lehti Eero
Lindén Suvi
Perkiö Sanna
Pihlajaniemi Petri
Rajala Lyly
Risikko Paula
Sarkomaa Sari
Sasi Kimmo
Tiura Marja
Toivakka Lenita
Ukkola Tuulikki
Vapaavuori Jan
SDP:
Gustafsson Jukka
Guzenina-Richardson Maria
Heinäluoma Eero
Huovinen Susanna
Hurskainen Sinikka
Kalliomäki Antti
Kantola Ilkka
Kiljunen Kimmo
Koskinen Marjaana
Kuusisto Merja
Lipponen Päivi
Paatero Sirpa
Söderman Jacob
Tabermann Tommy
Taimela Katja
Urpilainen Jutta
Viitanen Pia
Vuolanne Antti
Kristillisdemokraatit:
Tallqvist Tarja
Vihreät:
Brax Tuija
Ojansuu Kirsi
Sinnemäki Anni
Sumuvuori Johanna
Vasemmistoliitto:
Kauppila Matti
Korhonen Martti
Tennilä Esko-Juhani
RKP:
Wideroos Ulla-Maj
Perussuomalaiset:
Soini Timo
Virtanen Pertti
Vistbacka Raimo
Internet on siisti, koska Internet ei unohda.
maanantai 8. kesäkuuta 2009
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Kukaan ei usko sikainfluenssaan
Uskookohan kukaan oikeasti, että sikainfluenssa on vaarallinen tuomionpäiväntauti ja panikoimisen arvoinen asia? Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan H1N1-viruksen leviäminen, eli niin kutsuttu sikainfluenssa, on saamassa pandemian luonteen. WHO:n apulaisjohtaja Keiji Fukudan mukaan WHO:n määrittämä hälytystaso on viisi, mutta se lähestyy kuutta. Tämä luonnollisestikaan ei tarkoita mitään, koska WHO:n hälytystasot eivät ole liukuvia, vaan porrastettuja, eli hälytystaso joko on kuusi tai sitten se ei ole sitä. Välimuotoja ei ole.
Sille, että hälytystaso ei ole kuusi, on luonnollisesti hyviä syitä. WHO:n tilastojen mukaan sikainfluenssaan on sairastunut maailmanlaajuisesti ainoastaan 19 000 ihmistä, ja 117 ihmistä on kuollut tautiin. Vaikka 19 000 kuulostaakin suurelta luvulta, ei se ole todellisuudessa niin paljoa. Vuoden alkupuolella Zimbabwessa koleraan sairastui puolen vuoden periodin sisällä yli 60 000 ihmistä, ja tauti tappoi yli 3 160 ihmistä. Tavallinen influenssa puolestaan tappaa maailmanlaajuisesti vuosittain 250 000:sta jopa puoleen miljoonaan ihmistä.
Itse asiassa pelkästään ääni tappaa yksinään Suomessa useampia ihmisiä kuin koko H1N1-pandemia on tappanut tähän asti maailmanlaajuisesti. Saksalaistutkimuksen perusteella liki kolme prosenttia sydäninfarkteista johtuu melusta. Helsingin yliopiston tutkija Outi Ampujan mukaan Suomessa tällaisia tapauksia on vuosittain noin 400 kappaletta. Ampujan mielestä melu on yhtä tappavaa kuin passiivinen tupakointi, eikä keho voi tottua siihen samalla tavalla kuin mieli.
Koska sikainfluenssa ei ole ainakaan vielä osoittautunut millään tavalla lähellekään niin vaaralliseksi kuin median lietsoma paniikki antaa ymmärtää, eivät sikainfluenssasta seuraavat suurimmat ongelmat koske terveyttä, vaan yhteiskuntaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa yli sata koulua on suljettu sikainfluenssan vuoksi, vaikka maailmassa on kuollut vasta suurin piirtein yhtä monta ihmistä koko influenssaan. Ylireagointi ja pelko voi halvaannuttaa yhteiskuntaa ja sen tärkeitä instituutioita, minkä lisäksi se voi olla suoraan syypää myös ihmishenkien menetyksiin.
Viimeksi "sikainfluenssaa" pelättiin vuonna 1976, kun amerikkalainen sotilas David Lewis menehtyi outoon, nopeasti tappavaan flunssaan. Koska Amerikka pelkäsi vuosien 1918-19 miljoonia tappaneen influenssan toistumista, päättivät Amerikan päättäjät tehdä sen, minkä jokainen järkevä ihminen olisi heidän tilanteessaan tehnyt; he panikoivat. Panikoinnin seurauksena käynnistettiin immunisaatio-ohjelma, jonka tarkoituksena oli pysäyttää influenssan leviäminen. David Lewis oli ainoa, joka menehtyi sikainfluenssaan, mutta sadat muut kuolivat tai vahingoittuivat vakavasti heille annettujen sikainfluenssarokotusten vuoksi.
Eipä siinä, rokotteiden nyt muutenkin kuvitellaan olevan jotain ihmeellistä, vaikka niistä seuraa vähän väliä ongelmia. Tästä viimeisimpänä hyvänä esimerkkinä Briteissä aloitettu ohjelma rokotuttaa maan 12-18 vuotiaat tytöt papilloomaviruksen vastaisella rokotteella. 700 000 rokotetusta 1 340 raportoi 2 981 erilaisesta haittavaikutuksesta. Neljä rokotetuista oli saanut kouristuksia, yksi sai kohtauksen ja yksi epileptisen kohtauksen. Useat tytöt kärsivät halvauksista; Yhdellä tytöistä oli kasvohalvaus, yhdellä puolen kehon halvaus, kahdelta hävisi kosketuksen tunto ja yhdellä jalat halvaantuivat. Lähes 20:llä näkö oli sumentunut ja yhdelle tytöistä kehittyi anoreksia. Yhdysvalloissa sama rokote on aiheuttanut myös ainakin yhden kuolemantapauksen.
EU:n terveyskomissaari Androulla Vassiliou kertoo, että EU työskentelee kellon ympäri lääkefirmojen kanssa kehittääkseen sikainfluenssarokotteen. No, kai se on hyvä, että mokoma on kaiken varalta valmiina, jos vaikka hommat kusevatkin kintuille. Onneksi lääketiede on kuitenkin edennyt pitkälle niistä ajoista, kun iilimadoilla yritettiin hoitaa demonipossessioita, eivätkä rokotteetkaan ole enää ainoa keino taistella vaarallista sikainfluenssaa vastaan. Asiantuntijat ympäri maailman ovat tutkineet muita keinoja pandemian taltuttamiseksi, ja heillä alkaakin olla pari aika kovaa ässää hihassa; nimittäin käsien peseminen ja yleinen hygienia.
Sikainfluenssa leviää samalla tavalla kuin mikä tahansa muu influenssa, eli pääasiassa pisaratartunnalla. Sikainfluenssaa kannetaan käsissä, eikä se leviä esimerkiksi ilman kautta tai sähköpostitse. Käsien ja pintojen peseminen, kasvojen suojaaminen pärskiessä ja se, että ei kuvittele olevansa superihminen, vaan jää sairastuessaan rehellisesti kämpille sen sijaan, että lähtisi vaikka töihin, auttavat jo pitkälle. (Rehellisesti kämpille jääminen edellyttää, että on oikeasti sairas.) Panikointi ja oletus siitä, että lääketiede kyllä ratkaisee kaikki ongelmat, eivät yleensä ole parhaita mahdollisia tapoja hoitaa asioita, mutta terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Ainakin Kemiin saakka.
Sille, että hälytystaso ei ole kuusi, on luonnollisesti hyviä syitä. WHO:n tilastojen mukaan sikainfluenssaan on sairastunut maailmanlaajuisesti ainoastaan 19 000 ihmistä, ja 117 ihmistä on kuollut tautiin. Vaikka 19 000 kuulostaakin suurelta luvulta, ei se ole todellisuudessa niin paljoa. Vuoden alkupuolella Zimbabwessa koleraan sairastui puolen vuoden periodin sisällä yli 60 000 ihmistä, ja tauti tappoi yli 3 160 ihmistä. Tavallinen influenssa puolestaan tappaa maailmanlaajuisesti vuosittain 250 000:sta jopa puoleen miljoonaan ihmistä.
Itse asiassa pelkästään ääni tappaa yksinään Suomessa useampia ihmisiä kuin koko H1N1-pandemia on tappanut tähän asti maailmanlaajuisesti. Saksalaistutkimuksen perusteella liki kolme prosenttia sydäninfarkteista johtuu melusta. Helsingin yliopiston tutkija Outi Ampujan mukaan Suomessa tällaisia tapauksia on vuosittain noin 400 kappaletta. Ampujan mielestä melu on yhtä tappavaa kuin passiivinen tupakointi, eikä keho voi tottua siihen samalla tavalla kuin mieli.
Koska sikainfluenssa ei ole ainakaan vielä osoittautunut millään tavalla lähellekään niin vaaralliseksi kuin median lietsoma paniikki antaa ymmärtää, eivät sikainfluenssasta seuraavat suurimmat ongelmat koske terveyttä, vaan yhteiskuntaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa yli sata koulua on suljettu sikainfluenssan vuoksi, vaikka maailmassa on kuollut vasta suurin piirtein yhtä monta ihmistä koko influenssaan. Ylireagointi ja pelko voi halvaannuttaa yhteiskuntaa ja sen tärkeitä instituutioita, minkä lisäksi se voi olla suoraan syypää myös ihmishenkien menetyksiin.
Viimeksi "sikainfluenssaa" pelättiin vuonna 1976, kun amerikkalainen sotilas David Lewis menehtyi outoon, nopeasti tappavaan flunssaan. Koska Amerikka pelkäsi vuosien 1918-19 miljoonia tappaneen influenssan toistumista, päättivät Amerikan päättäjät tehdä sen, minkä jokainen järkevä ihminen olisi heidän tilanteessaan tehnyt; he panikoivat. Panikoinnin seurauksena käynnistettiin immunisaatio-ohjelma, jonka tarkoituksena oli pysäyttää influenssan leviäminen. David Lewis oli ainoa, joka menehtyi sikainfluenssaan, mutta sadat muut kuolivat tai vahingoittuivat vakavasti heille annettujen sikainfluenssarokotusten vuoksi.
Eipä siinä, rokotteiden nyt muutenkin kuvitellaan olevan jotain ihmeellistä, vaikka niistä seuraa vähän väliä ongelmia. Tästä viimeisimpänä hyvänä esimerkkinä Briteissä aloitettu ohjelma rokotuttaa maan 12-18 vuotiaat tytöt papilloomaviruksen vastaisella rokotteella. 700 000 rokotetusta 1 340 raportoi 2 981 erilaisesta haittavaikutuksesta. Neljä rokotetuista oli saanut kouristuksia, yksi sai kohtauksen ja yksi epileptisen kohtauksen. Useat tytöt kärsivät halvauksista; Yhdellä tytöistä oli kasvohalvaus, yhdellä puolen kehon halvaus, kahdelta hävisi kosketuksen tunto ja yhdellä jalat halvaantuivat. Lähes 20:llä näkö oli sumentunut ja yhdelle tytöistä kehittyi anoreksia. Yhdysvalloissa sama rokote on aiheuttanut myös ainakin yhden kuolemantapauksen.
EU:n terveyskomissaari Androulla Vassiliou kertoo, että EU työskentelee kellon ympäri lääkefirmojen kanssa kehittääkseen sikainfluenssarokotteen. No, kai se on hyvä, että mokoma on kaiken varalta valmiina, jos vaikka hommat kusevatkin kintuille. Onneksi lääketiede on kuitenkin edennyt pitkälle niistä ajoista, kun iilimadoilla yritettiin hoitaa demonipossessioita, eivätkä rokotteetkaan ole enää ainoa keino taistella vaarallista sikainfluenssaa vastaan. Asiantuntijat ympäri maailman ovat tutkineet muita keinoja pandemian taltuttamiseksi, ja heillä alkaakin olla pari aika kovaa ässää hihassa; nimittäin käsien peseminen ja yleinen hygienia.
Sikainfluenssa leviää samalla tavalla kuin mikä tahansa muu influenssa, eli pääasiassa pisaratartunnalla. Sikainfluenssaa kannetaan käsissä, eikä se leviä esimerkiksi ilman kautta tai sähköpostitse. Käsien ja pintojen peseminen, kasvojen suojaaminen pärskiessä ja se, että ei kuvittele olevansa superihminen, vaan jää sairastuessaan rehellisesti kämpille sen sijaan, että lähtisi vaikka töihin, auttavat jo pitkälle. (Rehellisesti kämpille jääminen edellyttää, että on oikeasti sairas.) Panikointi ja oletus siitä, että lääketiede kyllä ratkaisee kaikki ongelmat, eivät yleensä ole parhaita mahdollisia tapoja hoitaa asioita, mutta terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Ainakin Kemiin saakka.
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Irakilaiset ja somalit ovat yliedustettuna aivan väärissä tilastoissa
Helsingin Sanomat uutisoi, että Suomi lisää turvapaikanhakijoiden iänmäärityksiä ja kielianalyysejä, koska turvapaikanhakijoiden määrä luonnollisesti räjähti käsiin pian sen jälkeen, kun eduskunta hyväksyi liki yksimielisesti Euroopan päättömimmän ulkomaalaislain, eli Lex Thorsin, samaan aikaan, kun muut EU:n jäsenvaltiot tiukensivat omaa maahanmuuttolainsäädäntöään. Odotetusti maahanmuutto (tai siis humanitaarinen maahanmuutto) nousi välittömästi kasvuun, mikä aiheuttaa loogisesti myös maahanmuuton ongelmien kasvua.
Kun puhutaan maahanmuuton ongelmista, ei tietenkään tarkoiteta oikeasti työperäistä maahanmuuttoa. Oikeasti työperäinen maahanmuutto on melkein tyystin vapaa ongelmista, minkä lisäksi siitä on myös hyötyä vastaanottavalle valtiolle. Samaa ei kuitenkaan voida sanoa niin kutsutusta "humanitaarisesta maahanmuutosta", joka tarkoittaa käytännössä kaikkea sellaista maahanmuuttoa, jota ei voi perustella millään rationaalisella, vaan ainoastaan epämääräisellä ja mitään tarkoittamattomalla löpinällä kuten "kulttuurin rikastaminen" tai "työvoimapula". On empiirisesti selvää, että humanitaarisesta maahanmuutosta seuraa ongelmia.
Pelkästään tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä Suomeen on tullut 1 822 turvapaikanhakijaa. Viime vuonna samalla ajanjaksolla Suomesta haettiin turvapaikkaa 540 kertaa, eli turvapaikanhakijoiden määrä on yli kolminkertainen. Turvapaikanhakijoista suurimmat ryhmät, eli irakilaiset (687) ja somalit (435) muodostivat yli puolet kaikista turvapaikanhakijoista. Seuraavina tulleet ryhmät, eli afghanistanilaiset (126), iranilaiset (59) ja kosovolaiset (43) eivät päässeet lähellekään somalien ja irakilaisten lukumääriä.
Turvapaikan lisäksi toinen perinteinen tapa jäädä Suomeen on oleskeluluvalla, joita haettiin vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä 5 426 kappaletta. Oleskeluluvista hyväksyttiin 4195 kappaletta, mutta koska hakemuksia tulee enemmän kuin niitä ehditään käsitellä, eivät kaikki päätökset vielä näy tilastoissa. Kärkikymppiin eniten oleskelulupia hakeneista kansallisuuksista lukeutuvat luonnollisesti somalit 391 oleskelulupahakemuksellaan ja irakilaiset 154 oleskelulupahakemuksellaan. Sekä somaleilla että irakilaisilla oleskelulupahakemuksen perusteena oli ainoastaan kolmessa tapauksessa työnteko, ja muissa tapauksissa perheenyhdistäminen tai muu vastaava humanitaarinen syy. Yksikään somali tai irakilainen ei hakenut oleskelulupaa elinkeinonharjoittamisen tai opiskelun perusteella.
Vertailun vuoksi eniten oleskelulupia hakeneet venäläiset tekivät 1 233 oleskelulupahakemusta. Näistä noin kolmannes, eli 446, olivat työntekijän oleskelulupia. 72 olivat opiskelijan oleskelulupia. Elinkeinonharjoittajiksi pyrki Venäjältä neljä ihmistä. Oleskeluluvista huomaa, että ne samat ryhmät, jotka ovat tulleet Suomeen eniten humanitaaristen syiden perusteella, ovat myös työllistyneet heikoiten. Tilastokeskuksen arvion mukaan vuoden 2007 huhtikuussa työikäisistä somaleista työttöminä olivat 53 prosenttia ja irakilaisista 62 prosenttia. Venäläisillä tämä luku oli 30 prosenttia.
Sen lisäksi, että työttömiksi jäävien ihmisten tulo maahan heikentää huoltosuhdetta, seuraa humanitaarisesta maahanmuutosta myös väkivaltarikollisuuden kasvua. Vera Izrailit on laskenut Tilastokeskuksen julkaisujen perusteella sen, miten usein eri kansalaisuuksien edustajat olivat epäiltynä väkivaltarikoksista. Izrailitin laskelmat osoittavat, että ne samat ryhmät, jotka muodostavat suurimman osan humanitaarisesta maahanmuutosta, eli somalit ja irakilaiset, ylikorostuvat myös väkivaltarikoksissa kaikista eniten. Rikokset, joita seuraavat luvut kuvaavat, ovat ryöstö, törkeää ryöstö, tappo, murha, surma, tapon, murhan tai surman yritys, lapsensurma, pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, raiskaus, törkeä raiskaus ja pakottaminen sukupuoliyhteyteen.
Vuonna 2008 väkivaltarikoksista epäiltyjä somaleita oli tuhatta ihmistä kohti 56.92. Irakilaisilla sama luku oli 54.97. Jotta luku pääsee oikeaan kontekstiin, olivat suomalaiset tuhatta ihmistä kohti epäiltynä väkivaltarikoksista 4.77 kertaa, mikä merkitsee sitä, että irakilaiset ja somalit olivat epäiltynä väkivaltarikoksista yli 11 kertaa useammin kuin suomalaiset. Länsimaalaiset, jotka vetivät kovimmat väkivaltatulokset, olivat virolaiset, joista epäiltynä oli tuhatta kohti 19.47 ihmistä.
Se, että ulkomaalaiset tekevät suhteettomasti enemmän rikoksia kuin suomalaiset, näkyy myös vankitilastoissa. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten vankien määrä on laskenut enemmän tai vähemmän tasaisesti ainakin vuodesta 1974 lukien. Ulkomaalaisten vankien määrä puolestaan on noussut tasaisesti sekä suhteessa että absoluuttisesti. Vuonna 1987 Suomessa oli vangittuna 4 175 suomalaista vankia ja 12 ulkomaalaista vankia. Vuonna 1997 suomalaisia vankeja oli 2 974 ja ulkomaalaisia 116. Vuonna 2007 suomalaisia vankeja oli 3 551 ja ulkomaalaisia 307.
20 vuodessa suomalaisten vankien määrä on vähentynyt keskimääräisesti 624 kappaletta. Ulkomaalaisten vankien määrä puolestaan on kasvanut 20 vuodessa 295 kappaletta. Vuonna 2007 Suomessa oli runsaat 5,1 miljoonaa suomalaista ja noin 132 000 ulkomaalaista, eli ulkomaalaisia oli Suomessa noin 2,5% Suomen koko asukasluvusta. Vankiloiden asukasluvusta ulkomaalaiset muodostivat kuitenkin noin 8%. 10 vuotta sitten vankiloiden asukkaista noin 3,8% olivat ulkomaalaisia. Vuonna 1987 vangeista vain vähän alle 0,3% olivat ulkomaalaisia. Vankimäärissä ei ole eritelty, mistä syystä vangitut ulkomaalaiset saapuivat maahan, mutta heittäisin villin veikkauksen, että mitä työttömämpi ja väkivaltaisempi, sitä todennäköisemmin lukemassa tiilenpäitä.
Näitä kaikkia lukuja katsoessa on otettava huomioon, että yhdessäkään tilastossa ei vielä edes näy Lex Thorsin vaikutus täysimääräisesti. Lex Thors laskee huomattavasti rimaa saada oleskelulupa humanitaarisilla syillä, mikä tulee todennäköisesti näkymään entistä suurempana Suomeen kohdistuvana muuttoliikkeenä, ja sitä kautta entistä suurempina humanitaarisen maahanmuuton ongelmina. Kysymys ei ole enää se, tuleeko esimerkiksi ulkomaalaisten suorittama rikollisuus kasvamaan, vaan se, miten paljon tämä rikollisuus tulee kasvamaan.
Humanitaarisen maahanmuuton ongelmaa ei ratkaista sillä, että "vaaditaan vuoropuhelua", eikä ketään - ei kantaväestöä tai maahanmuuttajia - tule millään tavalla koskaan auttamaan se, että ongelma yritetään lakaista maton alle selittämällä se "suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisella piilorasismilla", Internet-natseilla tai jollain muulla hatusta heitetyllä köyhän miehen Copperfield-tempulla, jolla päättäjät pyrkivät piilottamaan oman kyvyttömyytensä ja haluttomuutensa. Ongelma voidaan ratkaista ainoastaan tietoisella päätöksellä, eikä se tule vaatimaan yhtään mitään sen suurempaa tai ihmeellisempää kuin yksinkertaisesti sen, että ongelma tahdotaan ratkaista.
PS. Tilastot käsittelevät ihmisryhmiä nimenomaan ihmisryhminä, eivätkä ne luonnollisestikaan tarkoita yksilötasolla juuri mitään, koska jokainen yksilö on jo määritelmänsä mukaan yksittäistapaus. Tilastoista on myös huomattava, että Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat tai toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat näkyvät tilastoissa suomalaisina. Kaikki tilastot eivät ole samalta ajalta, mikä johtuu siitä, että kaikista asioista ei ole edes saatavilla tuoreita tilastoja. Tosin vittuako minä tässä taas selittelen; Ihan kuin ette muka osaisi lukea tilastoja.
Lisätietoja:
Nimimerkki Turkulaine Homma-foorumilla
Maahanmuuttajat ei ole yksi tasapaksu ryhmä, tontut
Kun puhutaan maahanmuuton ongelmista, ei tietenkään tarkoiteta oikeasti työperäistä maahanmuuttoa. Oikeasti työperäinen maahanmuutto on melkein tyystin vapaa ongelmista, minkä lisäksi siitä on myös hyötyä vastaanottavalle valtiolle. Samaa ei kuitenkaan voida sanoa niin kutsutusta "humanitaarisesta maahanmuutosta", joka tarkoittaa käytännössä kaikkea sellaista maahanmuuttoa, jota ei voi perustella millään rationaalisella, vaan ainoastaan epämääräisellä ja mitään tarkoittamattomalla löpinällä kuten "kulttuurin rikastaminen" tai "työvoimapula". On empiirisesti selvää, että humanitaarisesta maahanmuutosta seuraa ongelmia.
Pelkästään tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä Suomeen on tullut 1 822 turvapaikanhakijaa. Viime vuonna samalla ajanjaksolla Suomesta haettiin turvapaikkaa 540 kertaa, eli turvapaikanhakijoiden määrä on yli kolminkertainen. Turvapaikanhakijoista suurimmat ryhmät, eli irakilaiset (687) ja somalit (435) muodostivat yli puolet kaikista turvapaikanhakijoista. Seuraavina tulleet ryhmät, eli afghanistanilaiset (126), iranilaiset (59) ja kosovolaiset (43) eivät päässeet lähellekään somalien ja irakilaisten lukumääriä.
Turvapaikan lisäksi toinen perinteinen tapa jäädä Suomeen on oleskeluluvalla, joita haettiin vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä 5 426 kappaletta. Oleskeluluvista hyväksyttiin 4195 kappaletta, mutta koska hakemuksia tulee enemmän kuin niitä ehditään käsitellä, eivät kaikki päätökset vielä näy tilastoissa. Kärkikymppiin eniten oleskelulupia hakeneista kansallisuuksista lukeutuvat luonnollisesti somalit 391 oleskelulupahakemuksellaan ja irakilaiset 154 oleskelulupahakemuksellaan. Sekä somaleilla että irakilaisilla oleskelulupahakemuksen perusteena oli ainoastaan kolmessa tapauksessa työnteko, ja muissa tapauksissa perheenyhdistäminen tai muu vastaava humanitaarinen syy. Yksikään somali tai irakilainen ei hakenut oleskelulupaa elinkeinonharjoittamisen tai opiskelun perusteella.
Vertailun vuoksi eniten oleskelulupia hakeneet venäläiset tekivät 1 233 oleskelulupahakemusta. Näistä noin kolmannes, eli 446, olivat työntekijän oleskelulupia. 72 olivat opiskelijan oleskelulupia. Elinkeinonharjoittajiksi pyrki Venäjältä neljä ihmistä. Oleskeluluvista huomaa, että ne samat ryhmät, jotka ovat tulleet Suomeen eniten humanitaaristen syiden perusteella, ovat myös työllistyneet heikoiten. Tilastokeskuksen arvion mukaan vuoden 2007 huhtikuussa työikäisistä somaleista työttöminä olivat 53 prosenttia ja irakilaisista 62 prosenttia. Venäläisillä tämä luku oli 30 prosenttia.
Sen lisäksi, että työttömiksi jäävien ihmisten tulo maahan heikentää huoltosuhdetta, seuraa humanitaarisesta maahanmuutosta myös väkivaltarikollisuuden kasvua. Vera Izrailit on laskenut Tilastokeskuksen julkaisujen perusteella sen, miten usein eri kansalaisuuksien edustajat olivat epäiltynä väkivaltarikoksista. Izrailitin laskelmat osoittavat, että ne samat ryhmät, jotka muodostavat suurimman osan humanitaarisesta maahanmuutosta, eli somalit ja irakilaiset, ylikorostuvat myös väkivaltarikoksissa kaikista eniten. Rikokset, joita seuraavat luvut kuvaavat, ovat ryöstö, törkeää ryöstö, tappo, murha, surma, tapon, murhan tai surman yritys, lapsensurma, pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, raiskaus, törkeä raiskaus ja pakottaminen sukupuoliyhteyteen.
Vuonna 2008 väkivaltarikoksista epäiltyjä somaleita oli tuhatta ihmistä kohti 56.92. Irakilaisilla sama luku oli 54.97. Jotta luku pääsee oikeaan kontekstiin, olivat suomalaiset tuhatta ihmistä kohti epäiltynä väkivaltarikoksista 4.77 kertaa, mikä merkitsee sitä, että irakilaiset ja somalit olivat epäiltynä väkivaltarikoksista yli 11 kertaa useammin kuin suomalaiset. Länsimaalaiset, jotka vetivät kovimmat väkivaltatulokset, olivat virolaiset, joista epäiltynä oli tuhatta kohti 19.47 ihmistä.
Se, että ulkomaalaiset tekevät suhteettomasti enemmän rikoksia kuin suomalaiset, näkyy myös vankitilastoissa. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten vankien määrä on laskenut enemmän tai vähemmän tasaisesti ainakin vuodesta 1974 lukien. Ulkomaalaisten vankien määrä puolestaan on noussut tasaisesti sekä suhteessa että absoluuttisesti. Vuonna 1987 Suomessa oli vangittuna 4 175 suomalaista vankia ja 12 ulkomaalaista vankia. Vuonna 1997 suomalaisia vankeja oli 2 974 ja ulkomaalaisia 116. Vuonna 2007 suomalaisia vankeja oli 3 551 ja ulkomaalaisia 307.
20 vuodessa suomalaisten vankien määrä on vähentynyt keskimääräisesti 624 kappaletta. Ulkomaalaisten vankien määrä puolestaan on kasvanut 20 vuodessa 295 kappaletta. Vuonna 2007 Suomessa oli runsaat 5,1 miljoonaa suomalaista ja noin 132 000 ulkomaalaista, eli ulkomaalaisia oli Suomessa noin 2,5% Suomen koko asukasluvusta. Vankiloiden asukasluvusta ulkomaalaiset muodostivat kuitenkin noin 8%. 10 vuotta sitten vankiloiden asukkaista noin 3,8% olivat ulkomaalaisia. Vuonna 1987 vangeista vain vähän alle 0,3% olivat ulkomaalaisia. Vankimäärissä ei ole eritelty, mistä syystä vangitut ulkomaalaiset saapuivat maahan, mutta heittäisin villin veikkauksen, että mitä työttömämpi ja väkivaltaisempi, sitä todennäköisemmin lukemassa tiilenpäitä.
Näitä kaikkia lukuja katsoessa on otettava huomioon, että yhdessäkään tilastossa ei vielä edes näy Lex Thorsin vaikutus täysimääräisesti. Lex Thors laskee huomattavasti rimaa saada oleskelulupa humanitaarisilla syillä, mikä tulee todennäköisesti näkymään entistä suurempana Suomeen kohdistuvana muuttoliikkeenä, ja sitä kautta entistä suurempina humanitaarisen maahanmuuton ongelmina. Kysymys ei ole enää se, tuleeko esimerkiksi ulkomaalaisten suorittama rikollisuus kasvamaan, vaan se, miten paljon tämä rikollisuus tulee kasvamaan.
Humanitaarisen maahanmuuton ongelmaa ei ratkaista sillä, että "vaaditaan vuoropuhelua", eikä ketään - ei kantaväestöä tai maahanmuuttajia - tule millään tavalla koskaan auttamaan se, että ongelma yritetään lakaista maton alle selittämällä se "suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisella piilorasismilla", Internet-natseilla tai jollain muulla hatusta heitetyllä köyhän miehen Copperfield-tempulla, jolla päättäjät pyrkivät piilottamaan oman kyvyttömyytensä ja haluttomuutensa. Ongelma voidaan ratkaista ainoastaan tietoisella päätöksellä, eikä se tule vaatimaan yhtään mitään sen suurempaa tai ihmeellisempää kuin yksinkertaisesti sen, että ongelma tahdotaan ratkaista.
PS. Tilastot käsittelevät ihmisryhmiä nimenomaan ihmisryhminä, eivätkä ne luonnollisestikaan tarkoita yksilötasolla juuri mitään, koska jokainen yksilö on jo määritelmänsä mukaan yksittäistapaus. Tilastoista on myös huomattava, että Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat tai toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat näkyvät tilastoissa suomalaisina. Kaikki tilastot eivät ole samalta ajalta, mikä johtuu siitä, että kaikista asioista ei ole edes saatavilla tuoreita tilastoja. Tosin vittuako minä tässä taas selittelen; Ihan kuin ette muka osaisi lukea tilastoja.
Lisätietoja:
Nimimerkki Turkulaine Homma-foorumilla
Maahanmuuttajat ei ole yksi tasapaksu ryhmä, tontut
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
