Minua melkeinpä vituttaa kirjoittaa äänestäjänsä pettäneestä Maarit Rostedtistä enää yhtään mitään, koska hän ei itse tule koskaan ottamaan mistään asiasta onkeensa, eikä hän tule loikkaustempauksensa jälkeen enää koko elämänsä aikana menestymään politiikassa, vaikka hän kuinka yrittäisi. Siitä huolimatta on pakko taas ryhtyä tähän puuhaan, vaikka ennemmin käyttäisin saman ajan survomalla kynsieni alle bamburuokoja. Olen nimittäin saanut taas sähköpostiini ja blogiini vaikka minkälaista lisätietoa tapauksesta Rostedt ja ajattelin jakaa näitä asioita niillekin, jotka niistä eivät välttämättä ole kuulleet.
Iltalehden keskustelufoorumeilla nimimerkki Grisstalli kirjoittaa melko suorasanaista tekstiä;
"Olen kyllä sitä mieltä,että pidämme liian hyvää huolta omasta roskaväestämme.Tietenkin olemme sivistysvaltio,mutta joku raja olisi vedettävä. Suomalainen sosiaaliturva on niin hyvä,että se kiirii pitkin maailmaa ja kaikki paskasakki ajelehtii tänne.Rajat kiinni vaan ja oma roskasakki ruotuun.Hyssyttely ja valehtelu poikki,töihin,vaikka risuja kerämään tai ei makseta euroakaan tukiaisia.Tulkoot sitten omillaan toimeen,niin kuin muissakin maissa."
Ja
"Onko telakalla asiat niin huonosti? Kai mun sitten täytyy sielä käydä.Taidan ruveta 'Olavi Mäenpääksi'Miksei ne känniset suomalaiset käy Hesellä syömässä juopottelunsa päätteeksi?Säilyisivät ainakiin jäteastia-bakteereilta.Vai eikö heistä ole väliä?Aina känninen suomalainen mutiaisen voittaa.Ups!Tuli rumasti sanottu."
Foorumilta löytyy kanssakeskustelijoilta vinkkejä, että nimimerkki "Grisstalli" kuuluisi perussuomalaisista kokoomukseen loikanneelle Maarit Rostedtille. Myös nimimerkin Grisstalli jatkuvasti tekemät kirjoitusvirheet ovat identtisiä Maarit Rostedtin tekemien kirjoitusvirheiden kanssa. Raskauttavin todiste löytyy kuitenkin Napsu.fi:n keskustelupalstalta, jossa Maarit Rostedt kirjoittaa nimimerkillä "Gristalli" (tosin yhdellä S:llä) vieläpä kuvan kanssa. Varmahan en voi olla, mutta melko suuri määrä todistusaineistoa näyttäisi tukevan teoriaa, että Grisstalli/Gristalli olisi Maarit Rostedt.
Grisstalli mainostaa useammassakin threadissa Maarit Rostedtin "nettikauppaa" omanaan. Maarit Rostedtin nettikauppa oli huijaussivusto, jonne oli kerätty vain kasa erilaisia Internet-mainoksia. Muuta sisältöä sivuilta ei löytynyt, mikä on vastoin näitä mainoksia sivuille tarjonneiden yritysten sääntöjä. Sittemmin Maarit Rostedtin nettikauppa on suljettu ylläpitäjän toimesta, mikä saattaa olla yhteydessä Rostedtin toimittamaan huijaukseen. Mainoshuijaus ei kuitenkaan ollut Maarit Rostedtin ainoa toimintakeino.
Maarit Rostedtin "nettikaupasta" löytyi nimittäin myös viittaus yhdistykseen nimeltään Sähköinen Kriisituki ry ja pyyntö ihmisille laittaa lahjoituksia yhdistyksen tilille. Sähköisen Kriisituki ry:n toimenkuvaa Maarit Rostedt kuvaili seuraavalla tavalla "Yhdistyksen tavoitteena on kerätä jouluuun mennessä 5000 euroa,jolla saamme 250:lle lapselle oikea joulu.Auttamiskeinoja ovat:
Tehdä ostoksia tästä verkkokaupasta,tuotto menee hyväntekeväisyyteen."
Sähköinen Kriisituki ry:tä ei löydy maistraatin ylläpitämästä yhdistysrekisteristä.
Googlettamalla nimimerkkejä Grisstalli ja Gristalli löytyy myös muita Grisstallin mielipiteitä sekä lisää osoitusta sen puolesta, että Grisstalli ja Maarit Rostedt olisivat sama henkilö. Siis jos jostain käsittämättömästä syystä ihmisiä kiinnostaa lukea moisia tekstejä. Esimerkkeinä mainittakoon Maarit Rostedtin Livejournal ja Grisstallin valaistuneet mielipiteet Matti Vanhasen korruptiorahasotkuun; "Matti Vanhanen on ehdottoman luotettava,eikä hän ole ostettavissa.Hänen ulkonäkönsäkin herättää luottamusta."
Juridisesti perussuomalaiset ei voi tehdä mitään Maarit Rostedtin loikkauksen suhteen. Mielipiteenvapauteen sisältyy oikeus vaihtaa omaa poliittista vakaumusta milloin tahansa ja mistä syystä tahansa, oli se syy vaikka puolueen äänestäjien kusettaminen oman aseman edistämiseksi. Tämä on jo senkin takia, että puolueelle olisi vaarallisempaa, jos sen sisällä olisi puolueen vastainen taho, kuin että puolueella istuisi vähemmän valtuutettuja valtuustossa. Asia on ikävä, mutta Suomen oikeusjärjestyksen nykyisessä tilassa asialle ei voi tehdä juuri mitään. Kuntalaissa on kuitenkin yksi olennainen pointti, joka on otettava huomioon; nimittäin kutsumajärjestys.
Jos Maarit Rostedt estyy tulemasta kunnanvaltuuston kokoukseen, silloin hänen tilalleen ei tule kokoomuksen varavaltuutettua, vaan perussuomalaisten varavaltuutettu. Eli aina, jos Maarit Rostedt on poissa kokouksesta, on kokoomuksen vahvuus yhden pienempi ja perussuomalaisten vahvuus yhden suurempi. Kokouksesta poissaolo tulee ilmoittaa varavaltuutetuille, ja jos tätä ei noudateta, on mahdollista nostaa aiheesta älämölö väärän kutsumajärjestyksen perusteella. Eli mikäli Maarit Rostedt ei kerro poissaoloistaan minulle ja tohtori Manu J. Vuoriolle, tulemme laittamaan prosessin pystyyn asian suhteen.
tiistai 25. marraskuuta 2008
tiistai 18. marraskuuta 2008
Tapaus Maarit Rostedt
Turun perussuomalaisten toinen valtuutettu, Maarit Rostedt, loikkasi kokoomukseen. Loikkaus ei tullut yllätyksenä, sillä Maarit Rostedtin toiminta oli melko epäilyttävää jo pidemmän tovin. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, että Rostedt ei loikannut vasemmistoliittoon tai SDP:hen. Helsingin Sanomiin Maarit Rostedt kertoo, että hän oli haikaillut jo kesällä kokoomukseen, ja poliittisissa piireissä kuullun perusteella hän oli pyrkinyt myös Suomen kansan sinivalkoisten listoille. Minulla on teoria, minkä vuoksi hän ei ollut kokoomuksen listoilla jo vaaleissa, ja siihen liittyy se, että hän ei olisi päässyt valtuustoon kokoomuksen listoilta sitten niin millään ilveellä. Kokoomuksen listalta löytyy rannalle jääneitä ehdokkaita, jotka saivat enemmän ääniä kuin Rostedt.
Tämä ei tietenkään ole varmaa, vaan ainoastaan spekulaatiota, koska en voi tietää, miten hänen vaalinsa olisivat kokoomuksen listoilla menneet. (Oikeasti se on varmaa; huonosti.) Tiedän kuitenkin sen, että perussuomalaisten suosion nousun takia oli äärimmäisen todennäköistä, että perussuomalaisista pääsee joitain sisälle. Tiedän myös, että Maarit Rostedtin vaalibudjetti oli enemmän kuin muiden Turun perussuomalaisten, muun muassa 11 kertaa enemmän kuin omani. En usko, että olisi mahdottomuus, että suuri osa Maarit Rostedtin äänistä tuli jo sen takia, että hän oli mainonnallisesti kaikista näkyvin perussuomalainen ja monet ihmiset tiesivät, että he äänestävät perussuomalaista, mutta eivät vain tienneet, ketä perussuomalaista he äänestäisivät. On myös otettava huomioon, että Maarit Rostedt ei varsinaisesti vastaa tyypillistä kokoomuksessa menestyvää poliitikkoa, joten mahdottomuutena ei voida pitää myöskään sitä, että Maarit ei olisi saanut lähellekään yhtä montaa ääntä kokoomuksessa kuin perussuomalaisissa.
Maarit Rostedt ei päässyt pelkästään omilla äänillään valtuustoon, vaan myös esimerkiksi Maria Lohelan melko vakuuttava äänipotti toimi veturina. Tästä huolimatta Maarit Rostedt osoittaa kiittämättömyyttä sekä perussuomalaisia että äänestäjiään kohtaan. Loikkaus itsessäänkin on jo todella törkeä veto, mutta sitten Rostedt vielä kehtaa haukkua Lohelaa Helsingin Sanomille. Jo mainitussa Hesarin jutussa Rostedt väittää, että Maria Lohela ei ole yhteistyökykyinen. Rostedtillä ei tietenkään ole tästä aiheesta yhtään minkäänlaista tietoa, koska hän ei tunne Maria Lohelaa. Itse asiassa Hesarin haastattelun antamisen aikaan Rostedt ei ollut tavannut Maria Lohelaa kahden kesken kuin kerran koko elämänsä aikana. Jotta kyseiset höpönlöpöt menevät oikeaan kontekstiin, kerron hieman Maarit Rostedtin tavasta toimia mediassa.
Maarit Rostedtillä on tapana puhua mediassa aivan mitä sattuu vailla minkäänlaista yhteyttä todellisuuteen. Hyvä esimerkki aiheesta on Turun Sanomien jo klassikoksi noussut juttu 28.10.2008, jossa Maarit Rostedt väittää minun kirjoitelleen rasistisia juttuja Internetiin muiden tietämättä. Tämä ei tietenkään ollut totta. Ensimmäiseksi "rasistiset jutut", joista Maarit Rostedt mainitsee, olivat vanha kunnon Kerosgate, ja toiseksi blogini on ollut Internetissä ja sinne on ollut suora linkki sekä Turun perussuomalaiset ry:n nettisivuilta, Jukka Aurasen blogista että Maria Lohelan blogista. Mitään blogiin kirjoitettua ei ole kirjoitettu salaa yhtään keneltäkään, minkä Maarit Rostedt tiesi aivan hyvin, mutta ei ilmeiseisti kuitenkaan tahtonut kertoa toimittajalle.
Myöhemmin puoluekokouksessamme ja sähköpostilistallamme Maarit Rostedt väitti, että hänelle oli lähetetty lausunnon perusteella sähköposteja, joissa hänelle haistateltiin vittuja. Rostedt väitti, että näitä haistatteluja oli muokattu ns. "ketjukirjeisiin", joilla hän tarkoitti Turun perussuomalaisten sähköpostilistaa. Yksikään muista Turun perussuomalaisista ei kuitenkaan nähnyt lukea näitä haistatteluja, joten kaikkien muiden tietokone/sähköpostijärjestelmä/Internet onnistui bugittamaan juuri oikealla tavalla, että Rostedt oli ainoa, jolle nämä haistatteluketjukirjeet tulivat, tai sitten Rostedt valehteli.
Rostedt kuitenkin sai sähköpostia koskien hölmöä lausuntoaan. Nämä sähköpostit eivät, toisin kuten Rostedt väitti, pitäneet kuitenkaan sisällä minkäänlaista haistattelua, vaan täysin asianmukaista tekstiä. Sähköposteihin Rostedt vastasi caps lock päällä vailla minkäänlaista aikomusta myöntää virheitään. Esimerkiksi Jarkko Pesosen lähettämä avoin kirje Maarit Rostedtille ja Rostedtin vastaus on luettavissa tästä.
Turun Sanomissa Maarit Rostedt väittää, että hän on saanut "uusnatseilta" uhkauksia loikkauksensa vuoksi. Maarit Rostedtin Internetiä, sähköpostia ja mediaa koskevan ymmärryksen ja käyttäytymistapojen tunteminen saa tämänkin väitteen näkymään oikeassa valossa. Ihmettelisin, jos Rostedt olisi saanut sähköpostia yhtään keneltäkään muulta kuin mielikuvitukseltaan.
Tämä ei tietenkään ole varmaa, vaan ainoastaan spekulaatiota, koska en voi tietää, miten hänen vaalinsa olisivat kokoomuksen listoilla menneet. (Oikeasti se on varmaa; huonosti.) Tiedän kuitenkin sen, että perussuomalaisten suosion nousun takia oli äärimmäisen todennäköistä, että perussuomalaisista pääsee joitain sisälle. Tiedän myös, että Maarit Rostedtin vaalibudjetti oli enemmän kuin muiden Turun perussuomalaisten, muun muassa 11 kertaa enemmän kuin omani. En usko, että olisi mahdottomuus, että suuri osa Maarit Rostedtin äänistä tuli jo sen takia, että hän oli mainonnallisesti kaikista näkyvin perussuomalainen ja monet ihmiset tiesivät, että he äänestävät perussuomalaista, mutta eivät vain tienneet, ketä perussuomalaista he äänestäisivät. On myös otettava huomioon, että Maarit Rostedt ei varsinaisesti vastaa tyypillistä kokoomuksessa menestyvää poliitikkoa, joten mahdottomuutena ei voida pitää myöskään sitä, että Maarit ei olisi saanut lähellekään yhtä montaa ääntä kokoomuksessa kuin perussuomalaisissa.
Maarit Rostedt ei päässyt pelkästään omilla äänillään valtuustoon, vaan myös esimerkiksi Maria Lohelan melko vakuuttava äänipotti toimi veturina. Tästä huolimatta Maarit Rostedt osoittaa kiittämättömyyttä sekä perussuomalaisia että äänestäjiään kohtaan. Loikkaus itsessäänkin on jo todella törkeä veto, mutta sitten Rostedt vielä kehtaa haukkua Lohelaa Helsingin Sanomille. Jo mainitussa Hesarin jutussa Rostedt väittää, että Maria Lohela ei ole yhteistyökykyinen. Rostedtillä ei tietenkään ole tästä aiheesta yhtään minkäänlaista tietoa, koska hän ei tunne Maria Lohelaa. Itse asiassa Hesarin haastattelun antamisen aikaan Rostedt ei ollut tavannut Maria Lohelaa kahden kesken kuin kerran koko elämänsä aikana. Jotta kyseiset höpönlöpöt menevät oikeaan kontekstiin, kerron hieman Maarit Rostedtin tavasta toimia mediassa.
Maarit Rostedtillä on tapana puhua mediassa aivan mitä sattuu vailla minkäänlaista yhteyttä todellisuuteen. Hyvä esimerkki aiheesta on Turun Sanomien jo klassikoksi noussut juttu 28.10.2008, jossa Maarit Rostedt väittää minun kirjoitelleen rasistisia juttuja Internetiin muiden tietämättä. Tämä ei tietenkään ollut totta. Ensimmäiseksi "rasistiset jutut", joista Maarit Rostedt mainitsee, olivat vanha kunnon Kerosgate, ja toiseksi blogini on ollut Internetissä ja sinne on ollut suora linkki sekä Turun perussuomalaiset ry:n nettisivuilta, Jukka Aurasen blogista että Maria Lohelan blogista. Mitään blogiin kirjoitettua ei ole kirjoitettu salaa yhtään keneltäkään, minkä Maarit Rostedt tiesi aivan hyvin, mutta ei ilmeiseisti kuitenkaan tahtonut kertoa toimittajalle.
Myöhemmin puoluekokouksessamme ja sähköpostilistallamme Maarit Rostedt väitti, että hänelle oli lähetetty lausunnon perusteella sähköposteja, joissa hänelle haistateltiin vittuja. Rostedt väitti, että näitä haistatteluja oli muokattu ns. "ketjukirjeisiin", joilla hän tarkoitti Turun perussuomalaisten sähköpostilistaa. Yksikään muista Turun perussuomalaisista ei kuitenkaan nähnyt lukea näitä haistatteluja, joten kaikkien muiden tietokone/sähköpostijärjestelmä/Internet onnistui bugittamaan juuri oikealla tavalla, että Rostedt oli ainoa, jolle nämä haistatteluketjukirjeet tulivat, tai sitten Rostedt valehteli.
Rostedt kuitenkin sai sähköpostia koskien hölmöä lausuntoaan. Nämä sähköpostit eivät, toisin kuten Rostedt väitti, pitäneet kuitenkaan sisällä minkäänlaista haistattelua, vaan täysin asianmukaista tekstiä. Sähköposteihin Rostedt vastasi caps lock päällä vailla minkäänlaista aikomusta myöntää virheitään. Esimerkiksi Jarkko Pesosen lähettämä avoin kirje Maarit Rostedtille ja Rostedtin vastaus on luettavissa tästä.
Turun Sanomissa Maarit Rostedt väittää, että hän on saanut "uusnatseilta" uhkauksia loikkauksensa vuoksi. Maarit Rostedtin Internetiä, sähköpostia ja mediaa koskevan ymmärryksen ja käyttäytymistapojen tunteminen saa tämänkin väitteen näkymään oikeassa valossa. Ihmettelisin, jos Rostedt olisi saanut sähköpostia yhtään keneltäkään muulta kuin mielikuvitukseltaan.
maanantai 10. marraskuuta 2008
Mitä vitun ylilyöntejä
Helsingin Sanomissa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen sanoo, että hän tahtoo sensuroida Internetistä pornoa ja törkeimpiä ylilyöntejä. Hyvärinen ei kuitenkaan tahdo sanoa sensurointiaikeitaan sensuuriksi, koska hän tahtoo ihmisten menevän lankaan ja nielevän purematta sanahelinänsä ja orwellimaisen uuskielensä. Vaikka mieli tekisi, en aio tällä kertaa kirjoittaa siitä, miten Hyvärinen ei käsitä, mikä Internet on ja miten Internet toimii. Aion ensin laittaa kuvan, jossa ympärileikkaamaton Muhammed on Helvetissä kassit paljaana ja suolet revitystä vatsasta roikkuen, minkä jälkeen aion kertoa, miksi ylilyöntejä tulee tehdä. Teksti on taas kärjistettyä, minkä sanominen on tietenkin turhaa, koska hipit eivät kuitenkaan tajua sitä.
Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa, niin ammota kuin näin ma auki erään leuasta saakka peräreikään. Suolet välissä jalkain hältä riippui, auki ammotti luusto ja se rapasäkki, mi tekee saastaa meidän ruoastamme.
Sill' aikaa kuin ma häntä tarkoin tutkin, mua katsoi hän ja käsin rinnan repäs sanoen: "Katso, kuinka itseänsä Muhammed rikko-ruumis raatelevi! Ali mun eelläni käy itkein, halki päälakeen leuast' asti kasvot. Kaikki nää muutkin, jotka näet, kylväjiä olivat ristiriitojen ja kiistain maan päällä, siks he täällä halki ovat."
- Dante Alighieri, Jumalallinen näytelmä
Potentiaalinen oikeus merkitsee oikeutta, joka teoriassa voi toteutua, mutta joka ei ole käytännössä toteutunut. Esimerkiksi jokin lakipykälä voi antaa ihmisille oikeuden tehdä jotain, mutta varsinaisesti tämä oikeus ei tosiasiallisesti ole olemassa ennen kuin ihmiset myös käyttävät sitä oikeutta. Tämä johtuu siitä, että ennen kuin oikeutta on myös tosiasiallisesti käytetty ja on nähty, miten oikeusjärjestys reagoi oikeuden käyttämiseen, on mahdollisuus, että lupaus oikeudesta jää merkityksettömäksi. Potentiaalinen oikeus on olemassa vain lain sanamuodon tasolla, mutta ei vielä todellisuudessa. Jotta sananvapaus, eli oikeus sanoa mitä tahansa mielipiteitä aivan miten tahtoo, voi toteutua myös tosiasiallisesti, on sitä oikeutta käytettävä ja sillä on sanottava mitä tahansa mielipiteitä aivan millä tavalla tahansa.
Nykyisessä kontrollointiyhteiskunnassa, jota Mikko Puumalainen, Mika Illman ja muut liian monta Hitler-leffaa katsoneet totalitarismin kannattajat pyrkivät ajamaan, on sananvapaus monelta osalta enemmän potentiaalisen kuin tosiasiallisen oikeuden tasolla. Ensinnäkin sananvapautta rajoitetaan suoralla normatiivisella kontrollilla, jossa väärinajattelijoita sakotetaan tai vangitaan. Hyvänä esimerkkinä on tapaus Ellilä.
Sakkojen ja vankeustuomioiden antamisen merkitys ei rajoitu pelkästään niihin yksittäistapauksiin, vaan osaltaan ne ovat tärkeä elementti luomassa pelkoyhteiskuntaa. Jos on olemassa jo ennakkotapauksia siitä, että ihmiset saattavat saada jopa perustelluista mielipiteistä sakkoja, aiheuttaa se väistämättä sen, että ihmiset harkitsevat useamman kerran, ennen kuin kertovat edes perusteltuja mielipiteitään. Tämä rajoittaa tosiasiallista sananvapautta, eli aiheuttaa sen, että sananvapaus on enemmän pelkästään lain kirjainta kuin oikeassa elämässä toteutuva oikeus, jota ihmiset käyttävät vapaasti.
Puumalaisten, Illmanien ja muiden uusnatsien touhu on vastoin esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoja, joten se ei varsinaisesti mene lain mukaan. Koska touhu on laitonta, on se sananmukaisesti myös terrorismia. Terrorismissa on kyse pelon luomisesta tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi. Pelote on tässä tapauksessa sakko- tai vankeusrangaistus. Samalla tavalla islamistisessa terrorismissa pyritään pelottelemaan ihmisiä olemaan kritisoimatta islamia uhkaamalla heitä rangaistuksella. Uusnatsien ja islamistien tavoitteet ovat myös melko samanlaisia, eli sananvapauden rajoittaminen.
Jotta ihmisillä on oikeus kirjoittaa runoja, joissa esimerkiksi Muhammed, muslimit tai islam esitetään huonossa valossa, on ihmisten kirjoitettava sellaisia runoja. Tällä hetkellä ihmisillä ei ole oikeutta kirjoittaa sellaisia runoja. Ylilyöntejä on tehtävä, koska sananvapauden rajat ovat juuri siinä, miten pitkälle sananvapautta käytetään. Noiden rajojen ylittäminen on aina ylilyönti ja vain ylilyönneillä niitä rajoja voidaan höllentää. Mitä vahvemmin sananvapautta rajoitetaan, sitä vahvemmin sananvapauden on taisteltava vastaan ja sitä vahvemmin sananvapautta on käytettävä.
Toinen vaihtoehto tietenkin on, että oikeasti vain tahdon kiroilla netissä ja selitän oikeusteorioista vain siksi, että minulla muka olisi jotain vähän jalompia motiiveja.
Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa, niin ammota kuin näin ma auki erään leuasta saakka peräreikään. Suolet välissä jalkain hältä riippui, auki ammotti luusto ja se rapasäkki, mi tekee saastaa meidän ruoastamme.
Sill' aikaa kuin ma häntä tarkoin tutkin, mua katsoi hän ja käsin rinnan repäs sanoen: "Katso, kuinka itseänsä Muhammed rikko-ruumis raatelevi! Ali mun eelläni käy itkein, halki päälakeen leuast' asti kasvot. Kaikki nää muutkin, jotka näet, kylväjiä olivat ristiriitojen ja kiistain maan päällä, siks he täällä halki ovat."
- Dante Alighieri, Jumalallinen näytelmä
Potentiaalinen oikeus merkitsee oikeutta, joka teoriassa voi toteutua, mutta joka ei ole käytännössä toteutunut. Esimerkiksi jokin lakipykälä voi antaa ihmisille oikeuden tehdä jotain, mutta varsinaisesti tämä oikeus ei tosiasiallisesti ole olemassa ennen kuin ihmiset myös käyttävät sitä oikeutta. Tämä johtuu siitä, että ennen kuin oikeutta on myös tosiasiallisesti käytetty ja on nähty, miten oikeusjärjestys reagoi oikeuden käyttämiseen, on mahdollisuus, että lupaus oikeudesta jää merkityksettömäksi. Potentiaalinen oikeus on olemassa vain lain sanamuodon tasolla, mutta ei vielä todellisuudessa. Jotta sananvapaus, eli oikeus sanoa mitä tahansa mielipiteitä aivan miten tahtoo, voi toteutua myös tosiasiallisesti, on sitä oikeutta käytettävä ja sillä on sanottava mitä tahansa mielipiteitä aivan millä tavalla tahansa.
Nykyisessä kontrollointiyhteiskunnassa, jota Mikko Puumalainen, Mika Illman ja muut liian monta Hitler-leffaa katsoneet totalitarismin kannattajat pyrkivät ajamaan, on sananvapaus monelta osalta enemmän potentiaalisen kuin tosiasiallisen oikeuden tasolla. Ensinnäkin sananvapautta rajoitetaan suoralla normatiivisella kontrollilla, jossa väärinajattelijoita sakotetaan tai vangitaan. Hyvänä esimerkkinä on tapaus Ellilä.
Sakkojen ja vankeustuomioiden antamisen merkitys ei rajoitu pelkästään niihin yksittäistapauksiin, vaan osaltaan ne ovat tärkeä elementti luomassa pelkoyhteiskuntaa. Jos on olemassa jo ennakkotapauksia siitä, että ihmiset saattavat saada jopa perustelluista mielipiteistä sakkoja, aiheuttaa se väistämättä sen, että ihmiset harkitsevat useamman kerran, ennen kuin kertovat edes perusteltuja mielipiteitään. Tämä rajoittaa tosiasiallista sananvapautta, eli aiheuttaa sen, että sananvapaus on enemmän pelkästään lain kirjainta kuin oikeassa elämässä toteutuva oikeus, jota ihmiset käyttävät vapaasti.
Puumalaisten, Illmanien ja muiden uusnatsien touhu on vastoin esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoja, joten se ei varsinaisesti mene lain mukaan. Koska touhu on laitonta, on se sananmukaisesti myös terrorismia. Terrorismissa on kyse pelon luomisesta tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi. Pelote on tässä tapauksessa sakko- tai vankeusrangaistus. Samalla tavalla islamistisessa terrorismissa pyritään pelottelemaan ihmisiä olemaan kritisoimatta islamia uhkaamalla heitä rangaistuksella. Uusnatsien ja islamistien tavoitteet ovat myös melko samanlaisia, eli sananvapauden rajoittaminen.
Jotta ihmisillä on oikeus kirjoittaa runoja, joissa esimerkiksi Muhammed, muslimit tai islam esitetään huonossa valossa, on ihmisten kirjoitettava sellaisia runoja. Tällä hetkellä ihmisillä ei ole oikeutta kirjoittaa sellaisia runoja. Ylilyöntejä on tehtävä, koska sananvapauden rajat ovat juuri siinä, miten pitkälle sananvapautta käytetään. Noiden rajojen ylittäminen on aina ylilyönti ja vain ylilyönneillä niitä rajoja voidaan höllentää. Mitä vahvemmin sananvapautta rajoitetaan, sitä vahvemmin sananvapauden on taisteltava vastaan ja sitä vahvemmin sananvapautta on käytettävä.
Toinen vaihtoehto tietenkin on, että oikeasti vain tahdon kiroilla netissä ja selitän oikeusteorioista vain siksi, että minulla muka olisi jotain vähän jalompia motiiveja.
lauantai 8. marraskuuta 2008
"Rehellisillä kansalaisilla ei ole mitään piiloteltavaa!" ...ja paskat
Helsingin Sanomat kertoo, että keskusrikospoliisi tahtoo saada käyttöönsä rekisteröintijärjestelmän, johon kirjattaisiin näyte rikoksesta epäiltyjen äänestä. Kuten yleensäkin poliisin, hallituksen tai muun julkisen vallan ehdottaessa erilaisia gestapolta tuoksahtavia älynväläyksiä, seuraa asiasta melko tavalla älämölöä ja keskustelua, mikä on äärimmäisen hyvä asia.
Keskusteluissa erilaisista sensuuri-, valvonta- tai henkilötietojenrekisteröintijärjestelmistä joutuu vähän väliä kuulemaan tai lukemaan argumentin "lol ei rehellisellä ihmisellä oo mitään piiloteltavaa =) ei haittaa vaikka kytät valvoo copz". Argumentti on poikkeuksetta muotoiltu juuri tuolla tavalla hymiöine kaikkineen. Vammaisen muotoilunsa, joka siis on täsmälleen samanlainen joka ikinen kerta, lisäksi argumentissa on muitakin puutteita. Päällimmäisenä tulee mieleen, että se missaa koko pointin yhtä lahjakkaasti kuin Sarah Palin mahdollisuutensa päästä valkoiseen taloon.
Ensimmäinen asia, joka tämän tyyppisissä keskusteluissa tulee ymmärtää, on yksityisyydensuoja. Yksityisyydensuoja on sekä perus- että ihmisoikeus ja se on tunnustettu sekä kansainvälisissä sopimuksissa että Suomen perustuslaissa. Yksityisyydensuoja puolestaan ei ole pelkästään "kuuliaisten kansalaisten" oikeus, vaan se kuuluu myös yhteiskunnan pohjasakalle, kuten raiskaajille, murhaajille ja Ari Koivusen faneille. Idea yksityisyydensuojan takana on se, että oli ihmisellä jotain piiloteltavaa tai ei, se ei kuuluu viranomaisille tasan tarkkaan vain sen verran, mikä on välttämätöntä ihmisten ja yhteiskuntarauhan suojelemiseksi. Yksityisyydensuojan vuoksi kaikkiin henkilötietojen rekisteröintiä ja ihmisten valvontaa koskeviin ideoihin ja ehdotuksiin tulee suhtautua äärimmäisellä varauksella. Tämä johtuu väärinkäytöspotentiaalista.
Jos jotain asiaa voidaan käyttää väärin, sitä tullaan käyttämään väärin. Vaikka 999 ihmistä tuhannesta olisi hyviä ja rehtejä tyyppejä, ei tarvita kuin yksi ketku väärässä paikassa väärään aikaan, jotta tuhoa tapahtuu. Hyvä ja paljon huomiota saanut esimerkki on poliisin harjoittama lapsipornosensuuri, jolla on sensuroitu muun muassa sensuuria käsitteleviä sivustoja. Puolestaan Brittilässä on otettu ihmisiltä DNA-tietoja pakkovoimin. Nämä väärinkäytökset ovat tapahtuneet vakaissa oloissa ja rauhan aikana. Ongelmat ja väärinkäytöspotentiaali puolestaan kasvavat esimerkiksi erilaisten kriisien ja epävakaiden aikakausien aikana, ja juuri sen vuoksi kaikki julkisen vallan järjestelmät tulee rakentaa pitäen silmällä pahinta mahdollista tilannetta.
Täysin riippumatta siitä, onko rehellisillä ihmisillä mitään piiloteltavaa, on mahdollista ja ajan kuluessa jatkuvasti todennäköisempää, että myös äänirekisterijärjestelmää tullaan käyttämään väärin. Äänitiedot tulevat olemaan digitaalisessa muodossa, eivätkä esimerkiksi analogisesti tallennettuina kaseteilla. On teoriassa mahdollista, että nämä äänitiedot vuotavat poliisilta tai vaihtoehtoisesti joku hakkeri hankkii ne käsiinsä. Hakkerit ovat alityöllistettyjä ja poliisit ovat ylityöllistettyjä. Jo nyt on olemassa tietoteknisiä sovelluksia, joiden avulla tällaista vuotanutta rekisteriä voidaan käyttää esimerkiksi syyttömien ihmisten lavastamiseen. Puheella lavastaminen on myös ratkaisevasti helpompaa kuin esimerkiksi sormenjäljillä lavastaminen, sillä toisin kuin sormenjälkien kanssa, digitaalisella äänellä pelatessa ei ole minkäänlaista pakkoa edes käydä fyysisesti missään. Lavastaminen voidaan suorittaa ohimennen läppärillä samalla, kun juo sohvalla olutta ja katsoo televisiosta Kärppien muiluttavan Helsingin pellet.
Suomalaisella poliisilla on käytössään äärimmäisen rajalliset resurssit ja poliisi kärsiikin resurssipulasta. Maailmanlaajuinen musiikki- ja äänibisnes ei. Audiobisnes käyttää kirjaimellisesti miljardeja euroja erilaisten äänen muokkaamiseen, tuottamiseen ja syntetisoimiseen käytettävien järjestelmien, laitteiden ja ohjelmien kehittämiseksi. Tämän lisäksi softia ja äänen muokkaamista kehitetään erityisesti konemusiikkia tekevien taholla vapaaehtoisvoimin ja talkootyönä, edelleen maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi poliisin käyttämät äänentunnistamissoftat tulevat poikkeuksetta jäämään alakynteen. Poliisi on jo huomioinutkin tämän ongelman tunnustamalla, että äänentunnistus ei tule olemaan varma. Poliisi ei kuitenkaan käsitä, miten epävarma tämä järjestelmä tulee olemaan, koska poliisi ei ymmärrä, että äänen muokkaaminen on suurempi bisnes kuin puheentunnistus.
Jo mainitsemani pöhelön argumentin toinen suuri puoli on se, että se erottelee "rehelliset" ihmiset "epärehellisistä". Todellisuudessa, jossa me elämme, tällaisella erottelulla ei ole minkäänlaista merkitystä. Suomen poliisi on jo ehdottanut sormenjälkien keräämistä kaikilta suomalaisilta, ja mokomaa tietokantaa ollaan ajettu muun muassa passilain varjolla. Ei ole mitään takeita, ettei äänirekisterijärjestelmää levitettäisi vuosien saatossa kattamaan samalla tavalla myös niitä ihmisiä, joita ei epäillä rikoksista. On myös otettava huomioon, että ne suomalaiset, jotka eivät ole syyllistynyt lakien rikkomiseen, on mahdollista laskea yhden käden sormilla, vaikka tälle kädelle olisi käynyt sorvionnettomuus ala-asteella. Esimerkiksi suurimmalla osalla Internetiä käyttävistä ihmisistä joko on, on ollut tai tulee olemaan koneellaan laittomia video-, kuva- tai äänitiedostoja, mikä johtuu jo siitä, että esimerkiksi nykyiset tekijänoikeuslait ovat aikaansa ja teknologiaa jäljessä.
Koska ne ihmiset, joiden mielestä rehellisillä kansalaisilla ei ole mitään piiloteltavaa, eivät ole koko elämänsä aikana käsittäneet edes sitä, miten Saarioisten hernekeittopurkki avataan, väännän vielä lopuksi rautalangasta. Helsingin Sanomien jutussa keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkimusjohtaja Tapani Reinikainen mainitsee, että äänitunnisterekisteri saattaa rajoittua aluksi vain kovan luokan rikollisiin. Oletetaan, että äänitunnisterekisteri toimii hyvin ja päätetään, että se ei enää rajoitukaan vain kovan luokan rikollisiin, vaan myös pienemmistä rikoksista epäiltyihin. Sitten oletetaan, että vaikka Euroopan Unionilta tulee jokin direktiivi, joka esimerkiksi inhimillisen erehdyksen vuoksi mahdollistaa tulkinnan, jonka mukaan kaikki ovat epäiltyjä. Tällöin poliisi saa oikeuden kerätä joka ainoalta suomalaiselta sormenjäljet, DNA-näytteen ja ääninäytteen.
Arvatkaa mitä! Direktiivejä, jotka viittaavat tällaiseen kehitykseen, on jo olemassa! :) No, direktiivin vihjaamasta kehityksestä huolimatta skenaario on kuitenkin vain ääriesimerkki. Se ei kuitenkaan ole mahdottomuus, ja se osoittaa melko yksiselitteisesti, että keskustelussa valvonnasta ja sensuurista ei ole kyse siitä, onko rehellisellä kansalaisella jotain piiloteltavaa. Kyse on siitä, miten on mahdollista varmistaa, että julkinen valta ei tule käyttämään sille suotuja valtuuksia väärin, tai miten varmaa on, että nämä arkaluontoiset tiedot eivät päädy vääriin käsiin.
Keskusteluissa erilaisista sensuuri-, valvonta- tai henkilötietojenrekisteröintijärjestelmistä joutuu vähän väliä kuulemaan tai lukemaan argumentin "lol ei rehellisellä ihmisellä oo mitään piiloteltavaa =) ei haittaa vaikka kytät valvoo copz". Argumentti on poikkeuksetta muotoiltu juuri tuolla tavalla hymiöine kaikkineen. Vammaisen muotoilunsa, joka siis on täsmälleen samanlainen joka ikinen kerta, lisäksi argumentissa on muitakin puutteita. Päällimmäisenä tulee mieleen, että se missaa koko pointin yhtä lahjakkaasti kuin Sarah Palin mahdollisuutensa päästä valkoiseen taloon.
Ensimmäinen asia, joka tämän tyyppisissä keskusteluissa tulee ymmärtää, on yksityisyydensuoja. Yksityisyydensuoja on sekä perus- että ihmisoikeus ja se on tunnustettu sekä kansainvälisissä sopimuksissa että Suomen perustuslaissa. Yksityisyydensuoja puolestaan ei ole pelkästään "kuuliaisten kansalaisten" oikeus, vaan se kuuluu myös yhteiskunnan pohjasakalle, kuten raiskaajille, murhaajille ja Ari Koivusen faneille. Idea yksityisyydensuojan takana on se, että oli ihmisellä jotain piiloteltavaa tai ei, se ei kuuluu viranomaisille tasan tarkkaan vain sen verran, mikä on välttämätöntä ihmisten ja yhteiskuntarauhan suojelemiseksi. Yksityisyydensuojan vuoksi kaikkiin henkilötietojen rekisteröintiä ja ihmisten valvontaa koskeviin ideoihin ja ehdotuksiin tulee suhtautua äärimmäisellä varauksella. Tämä johtuu väärinkäytöspotentiaalista.
Jos jotain asiaa voidaan käyttää väärin, sitä tullaan käyttämään väärin. Vaikka 999 ihmistä tuhannesta olisi hyviä ja rehtejä tyyppejä, ei tarvita kuin yksi ketku väärässä paikassa väärään aikaan, jotta tuhoa tapahtuu. Hyvä ja paljon huomiota saanut esimerkki on poliisin harjoittama lapsipornosensuuri, jolla on sensuroitu muun muassa sensuuria käsitteleviä sivustoja. Puolestaan Brittilässä on otettu ihmisiltä DNA-tietoja pakkovoimin. Nämä väärinkäytökset ovat tapahtuneet vakaissa oloissa ja rauhan aikana. Ongelmat ja väärinkäytöspotentiaali puolestaan kasvavat esimerkiksi erilaisten kriisien ja epävakaiden aikakausien aikana, ja juuri sen vuoksi kaikki julkisen vallan järjestelmät tulee rakentaa pitäen silmällä pahinta mahdollista tilannetta.
Täysin riippumatta siitä, onko rehellisillä ihmisillä mitään piiloteltavaa, on mahdollista ja ajan kuluessa jatkuvasti todennäköisempää, että myös äänirekisterijärjestelmää tullaan käyttämään väärin. Äänitiedot tulevat olemaan digitaalisessa muodossa, eivätkä esimerkiksi analogisesti tallennettuina kaseteilla. On teoriassa mahdollista, että nämä äänitiedot vuotavat poliisilta tai vaihtoehtoisesti joku hakkeri hankkii ne käsiinsä. Hakkerit ovat alityöllistettyjä ja poliisit ovat ylityöllistettyjä. Jo nyt on olemassa tietoteknisiä sovelluksia, joiden avulla tällaista vuotanutta rekisteriä voidaan käyttää esimerkiksi syyttömien ihmisten lavastamiseen. Puheella lavastaminen on myös ratkaisevasti helpompaa kuin esimerkiksi sormenjäljillä lavastaminen, sillä toisin kuin sormenjälkien kanssa, digitaalisella äänellä pelatessa ei ole minkäänlaista pakkoa edes käydä fyysisesti missään. Lavastaminen voidaan suorittaa ohimennen läppärillä samalla, kun juo sohvalla olutta ja katsoo televisiosta Kärppien muiluttavan Helsingin pellet.
Suomalaisella poliisilla on käytössään äärimmäisen rajalliset resurssit ja poliisi kärsiikin resurssipulasta. Maailmanlaajuinen musiikki- ja äänibisnes ei. Audiobisnes käyttää kirjaimellisesti miljardeja euroja erilaisten äänen muokkaamiseen, tuottamiseen ja syntetisoimiseen käytettävien järjestelmien, laitteiden ja ohjelmien kehittämiseksi. Tämän lisäksi softia ja äänen muokkaamista kehitetään erityisesti konemusiikkia tekevien taholla vapaaehtoisvoimin ja talkootyönä, edelleen maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi poliisin käyttämät äänentunnistamissoftat tulevat poikkeuksetta jäämään alakynteen. Poliisi on jo huomioinutkin tämän ongelman tunnustamalla, että äänentunnistus ei tule olemaan varma. Poliisi ei kuitenkaan käsitä, miten epävarma tämä järjestelmä tulee olemaan, koska poliisi ei ymmärrä, että äänen muokkaaminen on suurempi bisnes kuin puheentunnistus.
Jo mainitsemani pöhelön argumentin toinen suuri puoli on se, että se erottelee "rehelliset" ihmiset "epärehellisistä". Todellisuudessa, jossa me elämme, tällaisella erottelulla ei ole minkäänlaista merkitystä. Suomen poliisi on jo ehdottanut sormenjälkien keräämistä kaikilta suomalaisilta, ja mokomaa tietokantaa ollaan ajettu muun muassa passilain varjolla. Ei ole mitään takeita, ettei äänirekisterijärjestelmää levitettäisi vuosien saatossa kattamaan samalla tavalla myös niitä ihmisiä, joita ei epäillä rikoksista. On myös otettava huomioon, että ne suomalaiset, jotka eivät ole syyllistynyt lakien rikkomiseen, on mahdollista laskea yhden käden sormilla, vaikka tälle kädelle olisi käynyt sorvionnettomuus ala-asteella. Esimerkiksi suurimmalla osalla Internetiä käyttävistä ihmisistä joko on, on ollut tai tulee olemaan koneellaan laittomia video-, kuva- tai äänitiedostoja, mikä johtuu jo siitä, että esimerkiksi nykyiset tekijänoikeuslait ovat aikaansa ja teknologiaa jäljessä.
Koska ne ihmiset, joiden mielestä rehellisillä kansalaisilla ei ole mitään piiloteltavaa, eivät ole koko elämänsä aikana käsittäneet edes sitä, miten Saarioisten hernekeittopurkki avataan, väännän vielä lopuksi rautalangasta. Helsingin Sanomien jutussa keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkimusjohtaja Tapani Reinikainen mainitsee, että äänitunnisterekisteri saattaa rajoittua aluksi vain kovan luokan rikollisiin. Oletetaan, että äänitunnisterekisteri toimii hyvin ja päätetään, että se ei enää rajoitukaan vain kovan luokan rikollisiin, vaan myös pienemmistä rikoksista epäiltyihin. Sitten oletetaan, että vaikka Euroopan Unionilta tulee jokin direktiivi, joka esimerkiksi inhimillisen erehdyksen vuoksi mahdollistaa tulkinnan, jonka mukaan kaikki ovat epäiltyjä. Tällöin poliisi saa oikeuden kerätä joka ainoalta suomalaiselta sormenjäljet, DNA-näytteen ja ääninäytteen.
Arvatkaa mitä! Direktiivejä, jotka viittaavat tällaiseen kehitykseen, on jo olemassa! :) No, direktiivin vihjaamasta kehityksestä huolimatta skenaario on kuitenkin vain ääriesimerkki. Se ei kuitenkaan ole mahdottomuus, ja se osoittaa melko yksiselitteisesti, että keskustelussa valvonnasta ja sensuurista ei ole kyse siitä, onko rehellisellä kansalaisella jotain piiloteltavaa. Kyse on siitä, miten on mahdollista varmistaa, että julkinen valta ei tule käyttämään sille suotuja valtuuksia väärin, tai miten varmaa on, että nämä arkaluontoiset tiedot eivät päädy vääriin käsiin.
torstai 6. marraskuuta 2008
Barack Obama ei ole rotu
Barack Obama on mahdollisesti siistein tyyppi, jota tämä maa kantaa päällään. Barack Obama on vähän kuin Will Smithin ja Jeesuksen risteytys, mutta ei homoudellisessa mielessä. Barack Obaman voitto Amerikassa oli mahdollisesti yksi hienoimmista hetkistä, joita Amerikan historiassa on koskaan tapahtunut. Barack Obama on Messias. Kuten saatatte huomata tuosta tekstistä, jossa ei ole liioittelun häivääkään, olin kovasti Obaman puolella. Aluksi tämä johtui siitä, että John McCain ei ole koskaan vakuuttanut, mutta sitten Sarah Palinin myötä tukeni Obamalle kasvoi n+1:nteen potenssiin. Helikoptereilla susia metsästävät hullut kreationistit eivät ole koskaan olleet minun kuppini teetä.
[ Aitoa videokuvaa Sarah Palinista metsästämässä susia helikopterilla. ]
Baraka Obaman voitosta seuraa tietenkin myös väistämättömiä lieveilmiöitä, mikä johtuu monelta osalta siitä, että ihmiset ajattelevat Obaman ennemmin ihonvärinä kuin esimerkiksi potentiaalisena Yhdysvaltain talouden pelastajana. Tämä siitä huolimatta, että ihonvärin ei tulisi merkitä mitään. Hyvänä esimerkkinä on Alexander Stubb ja hänen fiksut heittonsa. Helsingin Sanomia lainaten "Obama valinta on Stubbin mukaan erittäin vahva näyttö demokratiasta. Stubb sanoi odottavansa sitä päivää, kun Euroopassa valitaan värillinen presidentti tai pääministeri."
Stubbilla on taas vaihteeksi logiikka hukassa. Sinällään se on kummallista, koska nyt ei ole edes kyse Stubbin sokeasti palvomasta Euroopan integraatiosta. Missä ihmeellisessä vaihtoehtoisessa universumissa Stubb oikein elää, jos Obaman ihonväri vaikuttaa jollain tavalla siihen, miten hyvin amerikkalainen demokratia toimii. Jos John McCain olisi valittu presidentiksi yhtä suurella äänienemmistöllä, Stubb ei varmasti olisi sanonut sen olevan mitenkään erityinen näyttö demokratiasta, koska McCain ei ole musta. Uutisia, Stubb; Myöskään Barry Obama bin Laden Hussein II ei ole kokonaan musta. Obaman isä oli kenialainen ja Obaman äiti oli valkoihoinen perusjenkki. Tästä Obaman ihonvärillä retostelusta tulee mieleen tohtori Halla-ahon kommentit siitä, miten Tarja Halosen presidenttikampanjassa retosteltiin härskisti Halosen sukupuolella.
[ Halla-ahon teksti sukupuolten välisestä epätasarvosta ]
Tiedän, että Jenkkilässä rotukysymykset ovat aivan eri luokkaa kuin meillä Euroopassa. Jenkkilällä on pitkä historia orjuuden ja segregaation kanssa ja esimerkiksi meillä Suomessa päättäjät vasta harjoittelevat ihmisen ominaisuuksiin perustuvaa syrjintää. Tästä huolimatta täydellisessä maailmassa rodun ei tulisi merkitä mitään ja etnisten tekijöiden jatkuva korostaminen, kuten "mustan miehen valinta on demokraattisempaa kuin valkoisen miehen" ei oikeasti vaikuta siten, että maailmasta tulisi tasa-arvoisempi paikka. Itse asiassa päin vastoin; Mitä enemmän Obaman ihonväriä korostetaan, sitä olennaisemmaksi osaksi Obaman mediaidentiteettiä Obaman ihonväri tulee, ja mitä suurempi osa identiteettiä jokin tietty piirre on, sitä todennäköisemmin se vie huomion pois sellaisilta tekijöiltä, joilla oikeasti on väliä. Kumpi on olennaisempaa USA:n johtajassa; rotu vai järki?
Nyt joku toista vuotta biologiaa opiskellut pannupää, joka on lukenut joskus vuonna nappi Tieteen Kuvalehdestä pullonkaulateorian, tulee ruikuttamaan, että rotuja ei ole olemassa. Muuten hyvä, mutta esimerkiksi antropologiassa ja juridiikassa rotu merkitsee eri asioita kuin biologiassa, minkä lisäksi Amerikassa käsite "rotu" on yleisesti käytössä ja yleisesti hyväksytty.
Ollaanpa kuitenkin rehellisiä; koko kysymys siitä, onko rotuja olemassa vai ei, ei liity millään tavalla ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kysymys on pelkästään käsitteiden analyysistä ja siitä, miten eriytyneitä erilaisten geneettisten klusterien täytyy olla, jotta ne vastaavat sitten sitä käsitettä, jonka merkityssisällöstä on tapeltu kynsin, hampain ja väitöskirjoin. Riippumatta siitä, onko rotuja olemassa vai ei, todellisuus ei muutu asiasta mihinkään suuntaan ja joka ainoa ihminen potentiaalisesta rodustaan riippumatta kuuluu samaan lajiin. Lajinsa kollektiivisen hyvinvoinnin sekä lajinsa yksilöiden yksilöllisen hyvinvoinnin vuoksi ihmiset ovat kehittäneet muun muassa ihmisoikeudet, jotka kuuluvat joka ainoalle ihmislajin edustajalle riippumatta siitä, onko rotuja olemassa tai mihin rotuun ihmislajin edustaja sattuu kuulumaan.
Ihmisellä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta valita sitä, mihin hän syntyy ja millaiset geenit hän syntymästään saa. Joka ainoa ihminen, jolla on yli 3 aivosolua, käsittää tämän faktan. Täysin sattumanvaraisiin tekijöihin, kuten perimään, perustuva arvostelu on epäoikeudenmukaista, koska ihmisellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia muuttaa niitä. Samalla tavalla on epäoikeudenmukaista ja epäasiallista kunnioittaa toista sattumanvaraisten tekijöiden perusteella tai antaa toiselle yhtään minkäänlaisia erityisoikeuksia perustuen perimään. Tämä pätee sekä niihin, joiden mielestä "white pride world wide" että niihin, joiden mielestä sanaa "nigger" eivät saa käyttää kuin mustat puhuessaan keskenään. Mustan presidentin valinta ei kerro demokratiasta yhtään sen enempää kuin valkoisen presidentin valinta.
Kuten jokainen perussuomalaisten vaalivoiton jälkeistä maahanmuuttokeskustelua seurannut on huomannut, maahanmuuttokriittiset eivät juurikaan puhu roduista. Ne, jotka ottavat rodut ja ihmisten väliset eroavaisuudet jatkuvasti tapetille, ovat nimenomaisesti maahanmuuttokritiikkikriittiset, jotka pyrkivät leimaamaan kaiken heidän uskontonsa kanssa ristiriidassa olevan rasismiksi. Jos he eivät jatkuvasti ottaisi rotuasiaa esille, rotuasiasta ei puhuisi kukaan ja rodut saisivat juuri sen paikan, jonka ne ansaitsevatkin, eli taka-ala poliittisessa keskustelussa.
Olisi siistiä, jos kaikki maailman ihmiset lisääntyisivät keskenään ja saisivat aikaiseksi geneettisen sekasotkun, jonka ansiosta kaikki ihmiset ovat vain kauniin kaakaonvärisiä. Sitten kukaan ei voisi enää käyttää rotua keppihevosena. Jumalauta, että esimerkiksi monikulttuurisuususkovaisia pännisi, kun muslimit raiskaisivat geneettisten erojen katoamisesta huolimatta suhteessa enemmän kuin muiden uskontojen edustajat. Nimittäin ilman rotu-käsitteen taakse piiloutumista monikulttuurisuususkovaiset saattaisivat joutua kohtaamaan sen karun faktan, että kaikki epätäydellisten ihmisten luomat asiat, kuten kulttuurit ja niihin läheisesti liittyvät uskonnot, eivät ole täydellisiä.
PS. Stubb ei tietenkään ole ainoa, joka ei tajua. Esimerkiksi 6. marraskuuta Metro-lehdessä kustannuspäällikkö Jan Erola osoittaa olevansa pihalla kuin lumiukko pakkasella käsitellessään Obaman voittoa jotenkin iskuna perussuomalaisille. Ei tainnut Jan tietää, että Obama itse asiassa oli ehdolla kunnallisvaaleissa perussuomalaisten listoilla. Erola ja Stubb ovat ainoastaan jäävuoren huippu ja esimerkkejä tällaisista ajatteluvirheistä voi lukea suurin piirtein mistä tahansa, missä "suvaitsevaiset" pääsevät höpöttämään omiaan.
PPS. Legacy of Kain: Defiance on vielä parempi kuin muistin.
[ Aitoa videokuvaa Sarah Palinista metsästämässä susia helikopterilla. ]
Baraka Obaman voitosta seuraa tietenkin myös väistämättömiä lieveilmiöitä, mikä johtuu monelta osalta siitä, että ihmiset ajattelevat Obaman ennemmin ihonvärinä kuin esimerkiksi potentiaalisena Yhdysvaltain talouden pelastajana. Tämä siitä huolimatta, että ihonvärin ei tulisi merkitä mitään. Hyvänä esimerkkinä on Alexander Stubb ja hänen fiksut heittonsa. Helsingin Sanomia lainaten "Obama valinta on Stubbin mukaan erittäin vahva näyttö demokratiasta. Stubb sanoi odottavansa sitä päivää, kun Euroopassa valitaan värillinen presidentti tai pääministeri."
Stubbilla on taas vaihteeksi logiikka hukassa. Sinällään se on kummallista, koska nyt ei ole edes kyse Stubbin sokeasti palvomasta Euroopan integraatiosta. Missä ihmeellisessä vaihtoehtoisessa universumissa Stubb oikein elää, jos Obaman ihonväri vaikuttaa jollain tavalla siihen, miten hyvin amerikkalainen demokratia toimii. Jos John McCain olisi valittu presidentiksi yhtä suurella äänienemmistöllä, Stubb ei varmasti olisi sanonut sen olevan mitenkään erityinen näyttö demokratiasta, koska McCain ei ole musta. Uutisia, Stubb; Myöskään Barry Obama bin Laden Hussein II ei ole kokonaan musta. Obaman isä oli kenialainen ja Obaman äiti oli valkoihoinen perusjenkki. Tästä Obaman ihonvärillä retostelusta tulee mieleen tohtori Halla-ahon kommentit siitä, miten Tarja Halosen presidenttikampanjassa retosteltiin härskisti Halosen sukupuolella.
[ Halla-ahon teksti sukupuolten välisestä epätasarvosta ]
Tiedän, että Jenkkilässä rotukysymykset ovat aivan eri luokkaa kuin meillä Euroopassa. Jenkkilällä on pitkä historia orjuuden ja segregaation kanssa ja esimerkiksi meillä Suomessa päättäjät vasta harjoittelevat ihmisen ominaisuuksiin perustuvaa syrjintää. Tästä huolimatta täydellisessä maailmassa rodun ei tulisi merkitä mitään ja etnisten tekijöiden jatkuva korostaminen, kuten "mustan miehen valinta on demokraattisempaa kuin valkoisen miehen" ei oikeasti vaikuta siten, että maailmasta tulisi tasa-arvoisempi paikka. Itse asiassa päin vastoin; Mitä enemmän Obaman ihonväriä korostetaan, sitä olennaisemmaksi osaksi Obaman mediaidentiteettiä Obaman ihonväri tulee, ja mitä suurempi osa identiteettiä jokin tietty piirre on, sitä todennäköisemmin se vie huomion pois sellaisilta tekijöiltä, joilla oikeasti on väliä. Kumpi on olennaisempaa USA:n johtajassa; rotu vai järki?
Nyt joku toista vuotta biologiaa opiskellut pannupää, joka on lukenut joskus vuonna nappi Tieteen Kuvalehdestä pullonkaulateorian, tulee ruikuttamaan, että rotuja ei ole olemassa. Muuten hyvä, mutta esimerkiksi antropologiassa ja juridiikassa rotu merkitsee eri asioita kuin biologiassa, minkä lisäksi Amerikassa käsite "rotu" on yleisesti käytössä ja yleisesti hyväksytty.
Ollaanpa kuitenkin rehellisiä; koko kysymys siitä, onko rotuja olemassa vai ei, ei liity millään tavalla ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kysymys on pelkästään käsitteiden analyysistä ja siitä, miten eriytyneitä erilaisten geneettisten klusterien täytyy olla, jotta ne vastaavat sitten sitä käsitettä, jonka merkityssisällöstä on tapeltu kynsin, hampain ja väitöskirjoin. Riippumatta siitä, onko rotuja olemassa vai ei, todellisuus ei muutu asiasta mihinkään suuntaan ja joka ainoa ihminen potentiaalisesta rodustaan riippumatta kuuluu samaan lajiin. Lajinsa kollektiivisen hyvinvoinnin sekä lajinsa yksilöiden yksilöllisen hyvinvoinnin vuoksi ihmiset ovat kehittäneet muun muassa ihmisoikeudet, jotka kuuluvat joka ainoalle ihmislajin edustajalle riippumatta siitä, onko rotuja olemassa tai mihin rotuun ihmislajin edustaja sattuu kuulumaan.
Ihmisellä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta valita sitä, mihin hän syntyy ja millaiset geenit hän syntymästään saa. Joka ainoa ihminen, jolla on yli 3 aivosolua, käsittää tämän faktan. Täysin sattumanvaraisiin tekijöihin, kuten perimään, perustuva arvostelu on epäoikeudenmukaista, koska ihmisellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia muuttaa niitä. Samalla tavalla on epäoikeudenmukaista ja epäasiallista kunnioittaa toista sattumanvaraisten tekijöiden perusteella tai antaa toiselle yhtään minkäänlaisia erityisoikeuksia perustuen perimään. Tämä pätee sekä niihin, joiden mielestä "white pride world wide" että niihin, joiden mielestä sanaa "nigger" eivät saa käyttää kuin mustat puhuessaan keskenään. Mustan presidentin valinta ei kerro demokratiasta yhtään sen enempää kuin valkoisen presidentin valinta.
Kuten jokainen perussuomalaisten vaalivoiton jälkeistä maahanmuuttokeskustelua seurannut on huomannut, maahanmuuttokriittiset eivät juurikaan puhu roduista. Ne, jotka ottavat rodut ja ihmisten väliset eroavaisuudet jatkuvasti tapetille, ovat nimenomaisesti maahanmuuttokritiikkikriittiset, jotka pyrkivät leimaamaan kaiken heidän uskontonsa kanssa ristiriidassa olevan rasismiksi. Jos he eivät jatkuvasti ottaisi rotuasiaa esille, rotuasiasta ei puhuisi kukaan ja rodut saisivat juuri sen paikan, jonka ne ansaitsevatkin, eli taka-ala poliittisessa keskustelussa.
Olisi siistiä, jos kaikki maailman ihmiset lisääntyisivät keskenään ja saisivat aikaiseksi geneettisen sekasotkun, jonka ansiosta kaikki ihmiset ovat vain kauniin kaakaonvärisiä. Sitten kukaan ei voisi enää käyttää rotua keppihevosena. Jumalauta, että esimerkiksi monikulttuurisuususkovaisia pännisi, kun muslimit raiskaisivat geneettisten erojen katoamisesta huolimatta suhteessa enemmän kuin muiden uskontojen edustajat. Nimittäin ilman rotu-käsitteen taakse piiloutumista monikulttuurisuususkovaiset saattaisivat joutua kohtaamaan sen karun faktan, että kaikki epätäydellisten ihmisten luomat asiat, kuten kulttuurit ja niihin läheisesti liittyvät uskonnot, eivät ole täydellisiä.
PS. Stubb ei tietenkään ole ainoa, joka ei tajua. Esimerkiksi 6. marraskuuta Metro-lehdessä kustannuspäällikkö Jan Erola osoittaa olevansa pihalla kuin lumiukko pakkasella käsitellessään Obaman voittoa jotenkin iskuna perussuomalaisille. Ei tainnut Jan tietää, että Obama itse asiassa oli ehdolla kunnallisvaaleissa perussuomalaisten listoilla. Erola ja Stubb ovat ainoastaan jäävuoren huippu ja esimerkkejä tällaisista ajatteluvirheistä voi lukea suurin piirtein mistä tahansa, missä "suvaitsevaiset" pääsevät höpöttämään omiaan.
PPS. Legacy of Kain: Defiance on vielä parempi kuin muistin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
